#1 Mitä Missä Milloin?

16.10.2012 oli yksi elämäni surullisimmista päivistä. Silloin tuli hetki päästää elämäni rakkaus, paras ystävä, terapeutti ja opettaja vihreämmille laitumille lähes kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen.

Bico 26.5.1990 - 16.10.2012

Tämän blogin ideana on kuvata oma matkani takaisin satulaan menetykseni jälkeen. Tuosta päivästä on kulunut lähes 6kk, ja viime keskiviikkona uskaltauduin ensimmäistä kertaa satulaan. Koin tarvitsevani tilaa hevosista Bicon jälkeen, mikään ei oikein tuntunut oikealta ja jotenkin pidin itseäni petturina jos edes kuvittelin nousevani jonkun toisen hevosen selkään, saati sitten kiintyväni uuteen nelijalkaiseen.

Ensimmäiset halut takaisin hevosten pariin ilmaantuivat joskus helmikuussa. Ensin tuli ikävä hevosten läheisyyttä, sitten tallitöitä ja lopuksi ratsastusta. Opiskelijana rahatilanteeni oli kuitenkin tiukka, ja täysipäiväinen opiskelu, osa-aikatyöt, englanninkielen tuntien pito ja parisuhde veivät lähes kaiken aikani. Nyt muutama viikko takaperin tajusin kuitenkin kouluvuoden vetävän viimeisiään, vuosiloman lähestyvän ja muutenkin yleisen rahatilanteen parantuneen.

En kuitenkaan oikein tiennyt miten harrastuksen aloittaisin. Olen omistanut oman hevoseni 13-vuotiaasta lähtien, ja paluu ratsastuskouluun tuntuu ajatuksena yhtä viehättävältä kuin juoksulenkki piikkikoroissa. Hevosen ostamiseen ja ylläpitoon minulla ei ole varaa, enkä tunne pääkaupunkiseudulta juuri ketään, etenkään hevosihmisiä joiden hevosilla köpötellä. Jotenkin kuitenkin eksyin hevostalli.netin markkinoille ja päätin etsiä itselleni vuokrahevosen.

Löysinkin pari mukavaa vaihtoehtoa, ensimmäistä kävin jo keskiviikkona testaamassa. Kyseessä on melko raaka kylmäverinen nuori heppa, mukava ja nöyrä, mutta kovin osaamaton. Pidin kuitenkin kyseisestä hepasta, ja käyn sunnuntaina kokeilemassa uudelleen. Kyseessä on siis lähinnä liikutusavun antoa, eli raha ei tässä liiku suuntaan tai toiseen. Pakko on muuten mainita, että kaikki keskivartalon lihakset ovat aivan järjettömän kipeinä tuosta lyhyestä ratsastuskerrasta! Kaikki ratsastukseen tarvittavat lihakset olivat jonnekin kadonneet, ja nyt tulevat esiin _hieman_ kivuliaasti.

Ensi viikolla sitten menen testaamaan ykköstoivettani, videolla ainakin kiinnostavan näköistä koulutuupparia. Omistajakin vaikutti puhelimitse hyvin miellyttävältä, eli odotukset korkealla! Myöhemmin rytmin vakiinnuttua luvassa on myös kuvia ja lisätietoa kyseisistä hevosista, olettaen että kaikki natsaa hevosten sekä omistajien kanssa. Tällä hetkellä minulla on hyvin toiveikas olo asian suhteen.