perjantai 15. elokuuta 2014

////
Työkiireet rokottavat, mutta jostakin pitää löytää aikaa kirjoittamiselle. Eilen hikoiltiin taas Marjutin valvovan silmän alla, ja edistystä on tapahtunut taas niin huimasti että en meinaa pysyä kärryillä itsekään. Ensimmäistä kertaa jopa vähän hämäännyin kesken valmennuksen kun en millään päässyt yli siitä faktasta että voin myödätä käännöksissä ulko-ohjalla ilman, että hevosen pää valuu alas. Siis miten tämä on mahdollista? Kantoiko se hevonen itse itsensä?

Teimme myös pienen läpimurron työskentelymuodon kanssa. Prinsuhan työskentelee todella hyvin kroppansa läpi, mutta pään asento ei aina korreloi tämän kanssa. Torstain valmennuksessa sain kuitenkin vähän ajatuksesta kiinni, ja Prinsukin uskalsi tukeutua kuolaimelle kun käteni käyttäytyivät edes suurin piirtein oikein! Kouluvalmennuksesta kuitenkin myöhemmin lisää, sillä minulla on yhä rästissä edellinen estetreeni. 


Treenissä keskityttiin vain ja ainoastaan minuun. Prinsu on esteillä sen verran varma, älykäs ja nopea, että sen tekemiseen ainakaan näillä korkeuksilla ei ole juuri sanottavaa minulla tai valmentajilla. Neidille siis kaikki propsit ja ratsastajalle satikutia!

Suurin ongelmani esteillä on hevosen edelle meneminen. Lähden todella herkästi hyppyyn hieman ennen hevosta, joka luonnollisesti aiheuttaa sekaannuksia, huonoja ponnistuksia ja epätasapainoisia laskeutumisia. Vaikka hosun ponnistuksessa jään silti usein kädellä kiinni, jolloin pidäte tulee juuri väärällä hetkellä, eli esteen päällä.

Tähän ongelmaan haettiin ratkaisua sillä, että lähestyin esteitä kevyessä istunnassa. Kaksi askelta ennen ponnistusta otin käsilläni harjasta kiinni antaen hevosen katsoa itse ponnistuspaikkansa ja tehdä päällään mitä lystää. Itse keskityin vain ja ainoastaan tuntemaan milloin  ponnistus lähtee. Muutamalla ensimmäisellä kerralla tunsin itseni täydeksi idiootiksi keikkuessani kevyessä istunnassa kädet kiinni harjassa, ihan kuin olisin ollut taas se ensimmäistä kertaa hyppäävä 9-vuotias! Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtämään jutun pointin ja huomasinkin, että olin jokaisessa hypyssä mukana. Voiko olla oikeasti totta, että minun ei tarvitsekkaan hypätä yhtä paljon kun hevosen?  




Kun oltiin saatu jonkinlainen ymmärrys asiaan ruvettiin hyppäämään pientä rataa, joka koostui yhdestä suhteutetusta välistä, lankusta, pystystä ja kapeammasta koivunrunko pystystä. Ensimmäisellä radalla keskityin aivan liikaa lähestymisiin ja käsiini, joten unohdin ratsastaa esteiden välit kunnolla. Tästä syystä laskeuduttiin usein väärään laukkaan ja tahti väleissä oli kieltämättä hyvin huono. Kaikki lähestymiset ja hypyt itsessään olivat hyviä, mutta itseä jäi vähän kalvamaan huono ratsastus. Marjut olisi ollut valmis lopettamaan valmennuksen siihen, mutta pyysin saada hypätä radan vielä kerran, sillä tiesin kykeneväni ratsastamaan niin paljon paremmin.

Toisella radalla otin siis itseäni niskasta kiinni ja oikeasti keskityin omaan tekemiseeni. Muistin katseen, johtavan ohjan, ulko-ohjan tuen ja hyvän tahdin. Tuolla yhtälöllä saatiinkin aikaan yksi erinomainen rata, ja viimeisen esteen jälkeen naamallani oli aivan typerä virne ja Prinsu sai niin paljon taputuksia, että käsiin meinasi sattua. Pienen hetken ajan rataa hypätessä kaikki jotenkin muistui mieleen ja tunne oli aivan sama kuin silloin aktiivisesti kilpaillessa. Ehkä se kaikki on sielä muistissa, se vain pitää jotenkin saada sieltä esiin? Rata oli pieni ja helppo, mutta kyllä tämä oli silti iso henkinen voitto minulle!


Ensi sunnuntaina minulla on yksityistunti jolloin keskitytään taas näihin minun heikkoihin kohtiini. Ajatuksena on rakentaa kentälle kaksi okseria pitkillä suorilla lähestymisillä, sekä yhden laukan sarja. Jostakin syystä pitkä suora lähestyminen isolle okserille saa minut aivan lukkoon ja unohtamaan kaiken mitä ratsastuksesta tiedän. Rupean hosumaan, ajamaan hevosta eteenpäin ja ratsastan kaikenkaikkiaan aivan törkeän huonosti tuollaisissa tilanteissa. Tästä on myös kehittynyt jonkinlainen kammo, sillä lähes kaikki kiellot ja tippumiset ovat tapahtuneet juurikin oksereille pitkän suoran lähestymisen päätteeksi..  Hassua sinänsä, sillä trippelit ovat taas minulle hyvinkin helppoja!

Pitääkin ottaa selvää löytäisinkö keinoja joilla päästä eroon tuosta henkisestä esteestä. Kävin muutamia vuosia takaperin Piia Pantsun henkisen valmentautumisen  kurssilla ja siitä olikin hetkellisesti apua, mutta jotenkin ajauduin taas vanhaan ajattelutapaan ja okserikammo uusiutui. 

maanantai 11. elokuuta 2014

////
Sunnuntain pitkä maastolenkki vaihtuikin vapaapäivään ja hirveään stressiin kun maastoon lähtiessä meille kävi valitettava onnettomuus. Olen vieläkin vähän sokissa tilanteesta, joten teksti saattaa olla hieman epäselvää.

Sunnuntai illalla olimme lähdössä sovitusti maastoon tallikaverini kanssa. Miesystäväni oli mukana koiran kanssa, sillä suunnitelmissa oli pitkä käyntimaasto metsäpolkuja pitkin. Matka loppui kuitenkin lyhyeen kun muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan tallin edessä vapaana ollut hevonen tuli tielle jossa kävelimme ja potkaisi Prinsua suoraan oikeaan takajalkaan.

Tilanne oli ihan käsittämättömän absurdi enkä osaa oikein vieläkään käsitellä sitä. Moikkasin naapuritallin pitäjälle joka oli juuri viemässä toista hevostaan sisälle kun pihalla vapaana ollut poni vain yksinkertaisesti tuli kohti, kääntyi ympäri ja määrätietoisesti potkasi suoraan päin. Prinsu tietenkin sai pakoreaktion ja kääntyi itsekkin ympäri, jolloin hevosen potku osui suoraan siihen inhottavimpaan paikkaan, eli kintereeseen.

Tilanne kävi niin nopeasti, että en osannut siihen mitenkään reagoida. Tai siis, eihän noin vain yksinkertaisesti tapahdu! Miksi poni oli vapaana?

Onni onnettomuudessa kuitenkin, että  kunnon osumaa ei tullut ja ponilla ei ollut kenkiä. Prinsu ei ontunut tapahtuman jälkeen, mutta inhottava vekkihän sinne jalkaan tietysti tuli kun kaikki karvat ja ihon pintakerros lähtivät.


Onneksi tuota pahempaa jälkeä ei tullut, eli jotakin onnea on ollut matkassa. Kinner on kuitenkin aivan tajuttoman herkkä paikka ja pienikin isku tuolle alueelle voi saada pahaa jälkeä aikaan.

Kylmäsin kohtaa ensin kylmällä vedellä n. 15min ja sen jälkeen kiinnitin vielä jääpussin kintereen ympärille. Myöhemmin desinfioin alueen vielä betadinella ja laitoin päälle kevyen kerroksen haavavoidetta. Missään vaiheessa kohta ei turvonnut tai aristanut, ja onneksi Prinsu ei ontunut ollenkaan. Tallinpitäjä lupasi illalla vielä tarkistaa jalan ja aamulla ennen tarhaan vientiä taas pestä sen kylmällä vedellä ja desinfioida alueen uudestaan. Tänään sitten näkee päästiinkö vain säikähdyksellä. Toivon niin koko sydämestäni että kyseessä on vain pintanaarmu.

En saa tähän tekstiinkään mitään tolkkua kun olen vieläkin sokissa tuosta tilanteesta. Koko yön soimasin itseäni ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta tuskin tuossa tilanteessa mitään olisi voinut tehdä.

Minulla on yksi pyyntö teille kaikille hevosenomistajille


Ihan sama kuinka kilttejä ja leppoisia teidän hevosenne ovat, pyydän koko sydämestäni että pidätte hevosenne kiinni. Hevoset ovat kuitenkin eläimiä, eikä niiden reaktioita voi koskaan varmasti tietää. Kerta se on ensimmäinenkin, ja tälläisissä tilanteissa toivoisi että sitä ensimmäistäkään ei koskaan tapahtuisi.

perjantai 8. elokuuta 2014

////
Torstain valmennuksessa päästiin vähän jo ”oikeisiin” hommiin, kun harjoiteltiin kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli älyttömän hyvä fiilis saada tuntuma kootumpaan liikkeeseen, ja välillä tuntui kuin oltaisiin vain leijuttu ympäri kenttää. Vaikka kokoamispätkät olivat ensimmäisellä kerralla luonnollisesti lyhyitä, sain kuitenkin hyvän käsityksen siitä millaista kevyempi askel Prinsun kanssa on. Hitsi olen kaivannut tuota tunnetta kun hevonen nousee edestä ylös itsensä kantaen!

Ennen kokoamisten aloittamista kuitenkin verkattiin ihan normaalisti taas pitkällä ohjalla tehden runsaasti siirtymisiä ja herkistäen hevosta avuille. Prinsu tuntui alkuun todella tahmealta ja vastahakoiselta, mutta lähti aina liikkumaan eteenpäin noustessani kevyeen istuntaan. Marjut sitten nopeasti ottikin meidät keskelle ja tuli tarkastamaan satulaa, sillä joku ilmiselvästi häiritsi tammaa. Satula olikin ahtaan oloinen edestä ja painoi prinsun sään takaosaa. Satulan toppaukset ovat reilusti laskeutuneet ja Prinsun selkäkin on saanut tässä kesän aikana reilusti lisää lihaksia, eipä siis ihme että satula ei enää istunut. No kävin sitten hakemassa karvan satulan alle ja ongelma korjautuikin sillä. Prinsun askellus muuttui heti ja eteenpäin vievät avut alkoivat mennä paremmin läpi.

Alkuverkan jälkeen lähdettiin hakemaan kokoamisia hitauden kautta. Tämä harjoitus tehtiin siten, että aluksi keskityin ainoastaan hidastamaan hevosta istunnallani ja ylöspäin suuntautuvilla pidätteillä valmentajan auttaessa hevosta eteenpäin maasta käsin. Aloitin siis hidastamalla Prinsun käyntiä niin hitaaksi kuin pystyin. Pohjetta käytin vain jos hevonen pysähtyi. Kun hevonen oli saatu mahdollisimman hitaaseen käyntiin valmentaja alkoi raipan kanssa pyytää sitä aktiivisemmaksi jaloistaan samalla kun istuin hevosta taaksepäin pyrkien pitämään vauhdin hitaana. Pieni napautus takapuolelle pyysi hevosta liikkumaan aktiivisemmin ja pieni näpäytys takaupuolen yläosaan taas laskemaan peppua alemmas ja nousemaan edestä ylös. Hevonen oli heti hommassa mukana, sillä samaa harjoitusta tehtiin myös lauantaina kun Prinsun omistajalla oli valmennus.

Valitettavasti näistä hyvistä käyntipätkistä ei ole kuvia kun krapulainen valokuvaajani oli sitä mieltä, että ei käynnissä ole mitään kuvattavaa, otetaan kuvia sitten vasta kun hevonen menee kovaa. Noh, ainakin ravipätkistä saatiin muutama kuva... Miehet...


Ravissa toimittiin jälleen samalla idealla kuin käynnissä, eli pidin itseni mahdollisimman paikallaan satulassa ja valmentaja auttoi meidät alkuun samalla kun keskityin vain hevosen pidättämiseen istunnallani. Kun ravi pysyi hyvin kasassa jäi valmentaja kentän keskelle ja antoi minun yrittää kootumpaa ravia yksin. Fiilis oli ihan loistava ja Prinsu toimi höyhenen kevyillä avuilla kantaen itse itsensä. Minulla oli kuitenkin vähän tendenssiä jäädä suuhun kiinni myös tässä harjoituksessa, joten keskityin etenkin käsien keveyteen.

Hevosen liike tuntui elastiselta ja olen myös tyytyväinen siihen miltä meno kuvissa näytti. Tottakai hevonen voisi tuosta vielä enemmän pyöristää kaulaansa, mutta lähtökohta on kuitenkin hyvä. Hevonen on takaanta normaalia matalammalla, rungosta lyhyempi ja liikkuu niska korkeimpana kohtana. Kaikkein positiivisinta kuvissa on kuitenkin se, että hevosen suu on kiinni eikä se vastustele ohjastuntumaa ollenkaan. Prinsulla on nimittäin historiaa kielen heittelystä ja suun aukomisesta, sillä se ei siedä ollenkaan vahvaa kättä. Jotain ollaan siis tehty oikein! :) Vielä kun saataisiin tuotua tämä sama fiilis ja asenne jokaiseen ratsastuskertaan.

Huomaa muuten kuvissa meidän villi maastonakki. Hertta veti ihan hirveää rallia ympäri kenttää koko valmennuksen ajan. Miten noin lyhyistä kintuista lähtee noin paljon vauhtia?

kokoamisharjoituksia ravissa
Kootun ravin harjoittelua
kokoamista


maanantai 4. elokuuta 2014


Esittelen tässä blogissa omasta mielestäni hyviä ja hyödyllisiä ratsastusharjoituksia. Koska en ole itse alan ammattilainen valitsen mukaan vain harjoituksia jotka olen oppinut valmentajaltani, lukenut kirjoista, nähnyt klinikoilla tai löytänyt muista luotettavista hevostalan lähteistä.

Löysin tämän harjoituksen ensimmäistä kertaa http://www.horsejournals.com/ sivuilta, ja sen kehittäjänä on entinen mm-tason kenttäratsastaja ja myöhemmin onnettomuuden seurauksena myös paraolympia voittaja Karen Brain. Menestyksekkään kilpailu-uransa jälkeen hän on työskennellyt lajivalmentajana kotimaassaan Kanadassa. Tämä on lähes suora käännös Karenin alkuperäisestä tehtävästä "Maintaining Impulsion on Course with the Figure-8 Over Fences".

Tämän harjoituksen tarkoituksena on parantaa hevosen aktiivisuutta ja eteenpäinpyrkimystä, sekä nopeuttaa hevosen reaktioita. Tehtävä on alunperin tarkoitettu 25m leveillä ympyröillä toetutettavasi, mutta olen tehnyt sitä myös 22mx40m kentällä. Päädyn In’n’out tehtävä tulee rakentaa niin, että puomi on sisäpuolelta matalammalla (katso kuva). Valitse okserien estekorkeudet oman tasosi ja mieltymyksesi mukaan. Muista, että on parempi harjoitella pienillä, kuin liian korkeilla esteillä.

esterata
(c) http://www.horsejournals.com/
Aloita tehtävä innarilla. Tule tehtävälle keskeltä, ja pyri pitämään hevonen mahdollisimman keskellä tehtävää läpi kaarteen. Tarkkaile hevosen käyttäytymistä. Pyrkiikö hevonen kaatumaan sisäpuolelle, jossa esteet ovat matalampia? Onko hevosella vaikeuksia mahtua innarin väleihin, vai joutuuko se venyttämään päästäkseen kaikkean hyppyjen yli? Karenin mukaan kaikki nämä ongelmat voivat johtua hevosen impulssiivisuuden, eli eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Tarkista tällöin onko hevonen varmasti pohkeen edessä.

Jatka innarilta okserille. Ideaalitilanteessa ”hyppy” pysyy hevosen laukassa vielä innarin jälkeenkin, tehden okserille lähestymisen helpoksi. Jos hevonen kuitenkin venyy pitkäksi ja menettää aktiivisuuttaan korjaa hevosta ylöspäin puolipidätteillä ja eteenpäin vievillä avuilla. Tee puolipidäte ylös, ei itseesipäin.
Seuraavaksi ohjaa hevonen kavaletille. Tämän kaarteen aikana sinulla on aikaa tarkastaa hevosen eteenpäinpyrkimys. Kavaletin tarkoitus on lähinnä antaa ratsastajalle joku kohde, jota kohti liikkua. Vaikka kavaletti on hyppynä pieni, pakottaa se ratsastajan keskittymään läpi pitkän lähestymisen kohti seuraavaa okseria.

Viimeiseksi vielä toinen okseri. Viimeisen okserin pitäisi olla tehtävän helpoin ja hypyn pitäisi teoriassa vain olla jatkumo edellisten hyppyjen rakentamasta aktiivisuudesta. Hevosen pitäisi tässä vaiheessa imeä esteelle antaen ratsastajan silti kontrolloida liikettä. Laskeutuessa okserilta varmista hevosesi olevan yhtä kuulolla ennen innarille ratsastusta.

Tehtävää voi vaikeuttaa ja helpottaa mielensä mukaan nostamalla ja laskemalla estekorkeuksia. Kokematon ratsukko voi muuttaa okserit vaikka ristikoiksi. Jos haluaa lisävaikeutta tehtävälle voi joka toisella kierroksella hypätä innarin ulkoreunasta, jolloin esteväli on pidempi ja vaatii reippaampaa laukkaa. Joka toisella kierroksella voit taas tulla innarin sisäreunasta, jolloin hevonen joutuu selvästi lyhentämään askeltaan. Tämä on hyvä vaihtoehto jos hevosesi ei halua tulla takaisin oksereiden jälken.

lauantai 2. elokuuta 2014

////

Pitää ensin pahoitella, että päivittäminen on jäänyt vähän vähemmälle, sillä alkuviikosta iski päälle astetta rajumpi kesäflunssa. Nousin kuitenkin torstaina kuumehoureissani selkään ettei vain jäisi yksikään valmennus välistä. Ratsastaessa fiilis olikin ihan hyvä, mutta heti selästä laskeuduttua tuli sellainen olo, että ei todellakaan olisi pitänyt. Polvet tärisi, pyörrytti ja hengästytti. Oli taas tosi järkevä veto, hyvä minä..

Valmennus itsessään meni kuitenkin ihan kivasti. Harjoiteltiin sitä kaiken perustaa, eli suoruutta. Apuna oli pieni jumppasarja pituushalkaisijalla. Jumpasta en muistanut ottaa kuvaa, mutta tehtävä oli aika perinteinen, eli maapuomi, pysty, yhden laukan väli maapuomilla, innari ja maapuomi. Tehtävää tultiin molemmista suunnista ravissa. Tehtävän välit olivat melko pitkät, eli jouduttiin tekemään töitä jotta saatiin tarpeeksi aktiivinen laukka heti ensimmäisestä ponnistuksesta. Tavoitteena oli tulla tehtävä täysin suoraan, ja jatkaa suoraan aina aidalle asti. Jos hevonen lähti poikittamaan, tultiin pohkeenväistössä takaisin L:n tai C:n kohtaan, jossa suoristus ja pieni miettimistauko hevoselle ennen kiitosta. Tämä harjoitus oli paljon hankalampi mitä kuvittelin, sillä minun piti tehdä kunnolla töitä suoruuden eteen.


Etäisyydet jumpalla olivat tosiaan melko pitkät, joten jouduin keskittymään erityisesti siihen, että Prinsu lähti heti ensimmäisen esteen ponnistukseen mahdollisimman aktiivisesti. Löysä ponnistus ei pelkästään vaikuttanut jumppasarjan lähestymisiin, vaan myös suoruuteen sillä Prinsu lähti heti kiemurtelemaan jos laukka ei pyörinyt tarpeeksi hyvin. Tähän otettiin avuksi raippa, eli taas kerran ohjat toisessa kädessä ja raippa toisessa kädessä tehtävälle. Raippaa ei pidetty ohjien kanssa samassa kädessä, koska silloin käsi tekisi pienen pidätteen samalla kun raippa pyytää hevosta reagoimaan eteenpäin. Tästä syntyy selvä ristiriita, joka ei auta hevosta liikkumaan aktiivisemmin eteenpäin.

Tarkoituksena oli koskettaa hevosta raipalla juuri ponnistushetkellä. Minulla oli taas vähän vaikeuksia hahmottaa oikeaa hetkeä, mutta Marjut auttoi kertomalla oikean ajan, ja pikkuhiljaa aloin itsekin tuntea oikean hetken. Aluksi Prinsu oli hieman hidas reagoimaan, joten toisella kerralla jouduin antamaan raippamerkin jokaisen puomin ja esteen ponnistuskohdalla.

Aluksi sisääntulo tehtävälle oli hieman liian ponneton, joten jäätiin todella kauas toiselta hypyltä.
Tälläisiä ponnistuksia tulee toiselle osalle kun lähestyy innaria liian löysässä laukassa.






Onneksi Prinsu on kuitenkin sen verran fiksu hevonen, että se pian ymmärsi homman nimen ja saatiin laukka hyvin pyörimään. Heti kun laukka lähti pyörimään aktiivisesti ensimmäiseltä ponnistukselta lähtien, päästiin huomattavasti paremmin esteille, jolloin myös suoruus parani. Aluksi hevonen poikkeuksetta puski oikealle esteen jälkeen (oma vinous!), mutta aktiivisen laukan myötä suoruus jumppasarjan jälkeen oli jo toista luokkaa. Saatiinkin muutama todella hyvä ja suora pysähtyminen linjan päätteeksi.

Tehtävä oli kokonaisuudessaan melko haastava, sillä olen laiskana ratsastajana aina harjoitellut jumppasarjoja laukassa lähestyen. Näitä kannattaisi kuitenkin oikeasti tehdä paljon myös ravista, koska se pakottaa hevosen (ja ratsastajan!) reagoimaan nopeammin eteenpäin. Pitääkin ottaa tavaksi myös ravilähestymiset. Laukka on vain itselle se helpompi askellaji, joten tulee helposti sorruttua tekemään asiat helpoimman kautta.

Kun saatiin eteenpäinpyrkimys kuntoon, Prinsun ilmekin alkoi muuttua.

Kun suoruus ja eteenpäinpyrkimys olivat kunnossa, muutettiin tehtävä vielä pysty - okseri sarjaksi. Prinsu oli jo tässä vaiheessa mukavan aktiivinen, joten pääsin ratsastamaan ihan "normaalisti" ohjat molemmissa käsissä ja unohtamaan raipan. Vaikka esteet olivat ihan maahan kaivettuja, Prinsu alkoi vähän innostua joka sitten tarttui itseenikin. Hyppääminen on vain niin kivaa silloin kun hevonenkin siitä nauttii! Pitää jossakin vaiheessa pitää ihan oikea estevalmennus kavalettitreenien sijaan. (:

Lähestyttiin okseri-tehtävälle yhä ravissa samalla idealla kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa esteen jälkeen oli huomattavasti pidempi matka suoraa, joten jouduin keskittymään paljon enemmän siihen, ettei hevonen lähde kaartamaan heti hypyn jälkeen. Laukka okserin jälkeen oli kuitenkin niin eteenpäin vievää, että hevonen pysyi hyvin suorana eikä edes pyrkinyt kiemurtelemaan.


Jäi kyllä positiivinen fiilis taas valmennuksesta. Tunnin aikana tapahtui ihan selvää kehitystä, sillä ensimmäiset linjat olivat sellaista kiemurtelua, että oksat pois. Etenkin alkuverryttely, jossa mentiin linjaa pelkkien puomien avulla, tuntui välillä lähes mahdottomalta. Kyllä se kuitenkin siitä kun vain saan Prinsun liikkumaan omalla moottorillaan ja muistin tiedostaa oman kroppani ja suoristautua. Katseen kanssa pitää myös tehdä enemmän töitä, sillä jotenkin se aina huomaamatta lähti harhailemaan ympäri kenttää.

Valkun jälkeen oli kyllä niin vetelä olo, että oli pakko istahtaa alas ennen kuin kykenin hoitamaan Prinsun. Ei kyllä saisi lähteä kipeänä ratsastamaan, sillä se ei todellakaan nopeuta paranemista. Idiootti lähdin vielä perjantaina töihinkin. Saas nähdä lähteekö tämä pöpö koskaan pois tätä menoa..

Iso kiitos vielä Prinsun omistajalle kivoista kuvista! On aina mukava nähdä miltä se meno oikeasti näyttää.  :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

////
Treenien analysointi

Taas on viikko vierähtänyt ja on aika katsoa mitä me oikein viime viikolla tehtiin ja päästiinkö edellisellä viikolla asetettuihin tavoitteisiin. Viime viikon treenisuunnitelman yksityiskohtaisemman version löydät täältä.

Viime viikko meni yllättävän mukavasti vaikka ohjelmaan tulikin muutamia muutoksia. Tíistain palauttava maastolenkki muuttui kevyeksi irtojuoksutukseksi paarmojen takia, ja sunnuntaille suunniteltu pidempi maastolenkki jäi välistä tippuneen kengän takia. Meillä on niin vaihtelevat ja vaikeat maastot, ettei irtokengällä viitsi lähteä kokeilemaan onneaan.

Viime viikon tavoite oli:
Viikon teema näyttää siis olevan apujen läpivieminen mahdollisimman pienin avuin ja käsien herkkyyden tarkkailu. Tämän viikon tavoite onkin keskittyä omaan tekemiseen jokaisella ratsastuskerralla. Muistan myös vaatia hevosta liikkumaan heti ensimmäisestä askeleesta lähtien, enkä sluibaile edes alkukäynneissä.

Tähän tavoitteeseen päästiin, vaikkakin muutaman kerran pitkin ohjin kävellessäni huomasin ajatusteni harhailevan, mutta sain aina itseäni niskasta kiinni ja ruvettiin uudestaan töihin. Yritin tällä viikolla pitää mielessä Kyra Kyrklundin ajatuksen:”If you always do what you always did, you‘ll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you do.“

Kaikkein suurin kehitys tällä viikolla on kuitenkin tapahtunut apujenkäytössä, ja niihin reagoimisessa. Nyt Prinsu liikkuu jo lähtökohtaisesti hyvin eteenpäin alusta lähtien. Ollaan tehty Prinsun omistajan kanssa hyvää yhteistyötä asiassa ja ratsastettu molemmat samoilla periaatteilla, jolloin hevonen saa kaikilta ratsastajiltaan yhteneväisiä viestejä. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, sillä aktiivisesti eteenpäin liikkuvaa hevosta on huomattavasti helpompi työstää!


Ensi viikolla minulla on vain kolme tallipäivää tiedossa, ma, to ja sunnuntai.

Maanantai 28.7
Koulutreeni jossa kerrataan taas kerran viime valmennuksen asioita. Muutamia maapuomeja avuksi, jotta päästään paremmin harjoittelemaan askeleen pidentämistä ja lyhentämistä laukassa ja ravissa. Keskitytään kulmiin ja hyviin teihin. Huomasin eilen, että ei käydä kyllä lähelläkään kulmia ja ympyrätkin ovat hyvin epämääräisen muotoisia. Voisi laittaa muutaman tötstän kulmiin ja kentälle avustamaan oikeissa teissä.

Torstai 31.7
Valmennus.

Lauantai 2.8
Prinsun omistajalla valmennus (esteet), käyn katsomassa ja kuvaamassa.

Su 3.8
Pitkä ja reipas maastolenkki + pellolle laukkaamaan.

Viikon tavoitteena on jatkaa samaan malliin kuin viime viikolla, mutta lisätä tehtäviä nyt kun hevonen liikkuu aktiivisesti. Pyrin myös paikoitellen hieman lisäämään kokoamisastetta. Viikon suurin haaste tulee luultavasti olemaan se, että muistan pitää pohkeeni ja istuntani kurissa myös erilaisia tehtäviä tehdessä. Minulla on paha tapa unohtaa muu kroppani taivutuksia ja väistöjä tehdessä, jolloin liike katkeaa ja hevonen valuu takaisin pohkeen taakse.

Viikon kantavana ajatuksena toimikoot
Ride your horse with your whole body, not just with your arms and legs
You're not working on the horse, you're working on yourself - Ray Hunt


torstai 24. heinäkuuta 2014

////
Torstaina oli niin painostava ilma, että jätin ratsastuksen suosiolla iltaan. Itsellä oli ainakin niin vetelä olo, että ei olisi tullut ratsastuksesta yhtään mitään. Sain tänään myös muutaman kuvan ja videon ratsastuksestani, kun Mari kerkesi muutamaksi minuutiksi kentän laidalle.

Päätin tänään kerrata ihan vain perusteita, eli paljon siirtymisiä joiden avulla pyrin saamaan hevosen mahdollisimman hyvin avuille ja vastaamaan pohkeeseen nopeasti. Tavoitteena oli aktiivinen ja rento hevonen mikä aikalailla saavutettiinkin. En vieläkään keskittynyt Prinsun pään ja kaulan asentoon. Kyllä se sieltä tulee pikkuhiljaa itsekseen, kunhan vain saadaan liike lähtemään takaosalta ja hevosen koko kroppa tekemään töitä. Tänään jo laukassa tuli muutamia hetkiä jolloin Prinsu kantoi itsensä tosi mukavasti kevyellä ohjalla, mutta mitään läpimurtoa ei tässä ole vielä tullut. En halua kiirehtiä asiassa, sillä Prinsu on sen tyyppinen hevonen, että jos ohjasta alkaa vetämään "tuntumalle" vaipuu hevonen etupainoiseksi ja kaikki työ jota on hyvän liikkeen eteen tehty menee hukkaan.

Meillä Prinsun kanssa on siis lähtökohta ollut vielä muutama viikko takaperin se, että ravissa eteenpäin liikkuminen on ollut täyttä tuskaa. Laukkaa en ole saanut kunnolla pyörimään ja hevonen ei ole ollut ollenkaan pohkeen edessä. Se, että tänään Prinsu liikkui aktiivisesti eteenpäin ilman, että jouduin jatkuvasti muistuttamaan sitä pohkeella ja raipalla on jo aivan mahtava edistysaskel!

alkuverkkaa
Otin taas heti selkään noustuani asenteen, että tehdään töitä heti alkukäynneistä lähtien. Prinsulla oli eilisen valmennuksen jäljiltä muistissa sama idea, joten ei mennyt kauaa kunnes saatiin käynti aktiiviseksi. Huomasi kyllä, että heti jos ajatukseni katosi liikkeestä muuttui käynti taas laahustamiseksi. Pitää olla tästä hyvin tarkkana. 

George Morris on sanonut, että aina ratsastaessa opetat hevostasi. Jos ratsastat huolimattomasti, teet hevosestasi huolimattoman. Jos hevosesi tekee asioita väärin, olet opettanut sen väärin. Huomaan tämän nyt käytännössä. Viimeisen kahden viikon ajan olen yrittänyt opettaa Prinsulle, että ratsastajan noustessa selkään alkaa työt, ja töiden tekeminen loppuu vasta kun ratsastaja laskeutuu alas selästä. Tällä on ollut selvä vaikutus, sillä avuille tuleminen on paljon nopeampaa ja hyvän ravin löytymiseen menee alle puolet siitä ajasta mitä vielä kolme viikkoa takaperin.

Ehkä Morrisin ajatus "Practice doesn't make perfect, perfect practice makes perfect" on asian ytimessä.

Hevonen

ratsastajan istunta

Näitä kuvia selatessani tuli esiin yksi pahoista tavoistani. Ratsastan välillä kuin ajaisin mopoa, eli nyrkkini ovat vaakatasossa eivätkä pystyssä. Tämä ei ole pelkästään esteettinen haitta, vaan vaikuttaa suoraan hevosen suuhun. Valmentajani demonstroi maanantaina hienosti, kuinka poikittain oleva nyrkki huomaamatta pidättää jatkuvasti hevosta suusta. Nämä huomaamattomat pidätteet luonnollisesti vaikuttavat negatiivisesti hevosen liikkeeseen ja pään asentoon. Miksi rentoutua kuolainta vasten jos jatkuvasti vedetään suusta?

Kuvissa konkretisoitui myös hyvin oma vinouteni. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, joudun johtamaan sisäohjalla jotta saan hevosen kääntymään, kun taas vastakkaiseen suuntaan tarvitsen ainoastaan pohjeavun ja pienen asetuksen. Marjut onkin huomauttanut tästä useaan kertaan, mutta en edes huomaa sitä itse kun olen hevosen selässä! Tai siis totta kai huomaan kun hevonen kaatuu sisälle toisessa suunnassa ja toisessa puskee kohti aitaa. En vain osaa tehdä asialle mitään koska takapuolessa tuntuu, että molemmat pakarat ovat yhtä tiiviisti satulassa. Ehkä jollakulla tätä blogia lukevalla olisi hyviä vinkkejä itsensä suoristamiseen?

hevonen laukkaa, ratsastus

Treenattiin tänään myös pysähdyksiä, sillä meillä on ollut tapana pysähtyä löysästi etujaloille "kaatuen". Tänään keskityin siis siihen, että keskivartaloni on oikeasti mukana pysähdyksissä. Tämän toimiessa saatiin erittäin hyviä siirtymisiä aikaan! 

Yllä olevassa kuvassa näkyykin hetki juuri ennen pysähdystä. Tuo on itse asiassa erittäin hyvä esimerkki onnistuneesta pysähdyksestä ja siitä, kuinka tultiin pysähdykseen takajalat alla, eikä vain töksähdetty ohjista vetäen etujalat edellä. Pientä hienosäätöä pitäisi vielä tietenkin tehdä. Hartiani ovat kuvassa hieman lysyssä. Jos vain muistaisin pitää ne takana ryhdikkäästi, saisi keskivartaloni lisää voimaa enkä tarvitsisi yhtä suurta pidätettä ohjista.

Prinsu toimi niin mukavasti, että jätin ratsastuksen aika lyhyeen. Taisin olla selässä yhteensä 30 minuuttia ja se näytti riittävän vallan mainiosti. Hevonen oli lopettaessa sen verran hyvin avuilla että olisi hyvin voinut alkaa työstämään kokoamisastetta, mutta en viitsi alkaa yksin sähläämään etten tee jotakin väärin. Marjutin kanssa yritetään kuitenkin nyt opetella täysin uutta tapaa ratsastaa, eli säästän uusien asioiden tekemiset valmennuksiin ja muuten vain kertaan ja yritän iskostaa oppeja tähän minun paksuun kallooni. :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

////
Yritettiin käydä tänään maastossa, mutta paarmojen takia tultiin häntä koipien välissä takaisin. Kenttätyöskentely ei oikein innostanut ja Prinsulla piti olla muutenkin tänään palauttelupäivä, joten päästin tamman vapaaksi kentälle ja annoin vähän päästellä höyryjä. Tytöllä oli sen verran hauskaa että kaivoin kameran esiin ja otin muutamia kuvia. Valitettavasti mukana oli ihan väärä objektiivi, joten kuvat ovat vähän mitä ovat. :)


FWB hevonen

Suomen puoliverinen

irtojuoksutus

irtojuoksutus


Irtojuoksutus ravi

Hevonen ravi

hevonen ravi

Ravi

pukittava hevonen

pukitteleva hevonen



Huomenna sitten enemmän tekstiä kun on jotakin mistä puhua! Kiva mennä katsomaan miten Prinsu menee omistajana kanssa valmennuksessa, saa varmaan itsekkin hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen.
(c) http://www.cfpilates.ca/
”Ratsastus ei ole urheilua”

”Sinähän vain istut siellä selässä kun hevonen tekee kaiken työn!”

Jos ratsastus ei ole urheilua niin miksi sitten valun hikeä jokaisen treenin jäljiltä? Jos ratsastus on pelkkää istumista miksi sykkeeni kieppuu siellä 130 tietämissä tunnin ajan? Miksi vatsalihakseni ovat ihan vetelät koulutreenin jäljiltä ja jalat eivät aina kanna pitkien laukkamaastojen jälkeen?

Nuorempana ratsastus oli satunnaisten lenkkien lisäksi ainoa liikuntamuoto mitä harrastin, ja silloin olikin helppo hiljentää huutelut kysymällä: "näytänkö siltä, että en urheile?". Nyt en enää kehtaa, sillä tauko ratsastuksessa on auttamatta jättänyt minut löysäksi ja huonoryhtiseksi. 

Rehellisesti puhuen olen aivan rapakunnossa. Olen viimeisen vuoden aikana lihonut kahdeksan kiloa ja liikuntaa en ole harrastanut koiran kävelytystä enempää ratsastuksen lopettamisen jälkeen. Tämä rapakunto ja lihasten voimattomuus heijastuu myös suoraan omaan ratsastukseeni. En pysty hallitsemaan keskivartaloani, jolloin istunnalla tehdyt pidätteet eivät mene läpi ja joudun turvautumaan ohjista vetämiseen. Reisilihakseni ovat heikentyneet siinä määrin, että en pysy kevyessä istunnassa koko laukkamaastoa. Aerobinen kestävyyteni on heikentynyt siten, että joudun haukkomaan henkeäni esteradan jälkeen.

Ratsastajan lihaskunto on jo jonkin aikaa ollut kuuma puheenaihe niin sosiaalisessa mediassa kuin myös alan lehdissä ja nettijulkaisuissa. Ja hyvästä syystä. Huono lihaskunto ei ainoastaan huononna ratsastusta laadullisesti, mutta luo myös tiettyjä turvallisuusriskejä. Johanna Piha totesi seuraavan Tunne Hevonen 3/2011 artikkelissa Ratsastajan lihaskuntoharjoittelu:

“Ratsastaja tarvitsee sekä nopeus- että maksimivoimaa, jotta hän pystyisi reagoimaan hevosen äkillisiin liikkeisiin. Voimaa tarvitaan ylävartaloon, jalkoihin ja erityisesti keskivartalon lihaksiin. Hevosen ottaessa äkillisiä sivuaskelia tai hypätessä pystyyn lihaksiston nopea reagointikyky voi ehkäistä putoamisen puhumattakaan siitä, että treenattu keskivartalon lihaksisto takaa vakaan tasapainon. Turvallisuus on kuitenkin vain yksi syy olla hyväkuntoinen ratsastaja. Ratsastajalla on mahdollisuus joko nostaa tai laskea ratsukon suorituskykyä fyysisellä kunnollaan. Hyvän fyysisen kunnon voi katsoa olevan suoritusta parantava ominaisuus, kun taas huono kunto vaikuttaa herkästi suoritusta alentavasti.”

“Hevonen pyrkii tekemään ratsastuksesta hallitun kokonaisuuden. Jos ratsastaja on huonossa kunnossa, hevonen joutuu tekemään ratsastajalle kuuluvan työn: kompensoimaan huonoa tasapainoa omilla liikkeillään.”

Olen viimeisimmän kuukauden ajan aktiivisesti yrittänyt kehittää lihas- ja yleiskuntoani mahdollisimman monipuolisesti ratsastusta ajatellen. Investoin jopa hieman personal trainer tapaamiseen, jossa kehitettiin minulle sopiva kolmijakoinen kuntosaliohjelma, jolla voin kehittää kehonhallintaani. Olen myös lisännyt polkupyörälenkkejä ja tietysti sitä tärkeintä, ratsastusta! Eron entiseen huomaa jo näinkin lyhyessä ajassa. Matka on vielä pitkä, mutta jaksan jo nyt paljon pidempään kevyessä istunnassa, jaksan käyttää keskivartaloani paremmin pidätteissä ja ylipäätänsä tasapainoni ja kehonhallintani on parantunut.

Ratsastajainliiton julkaisemassa Anne Hyttisen tekstissä ratsastajan kunnosta, on ratsastajan se määritelty seuraavanlaisesti:

”Ratsastaja pystyy tekemään tarvittavan suorituksen joustavasti, hallitusti ja keskittyneesti ilman merkittävää väsymyksen tunnetta ja hyödyntämään kuntotekijöitä eli voima, nopeus, kestävyys, notkeus ja kimmoisuus monipuolisesti. ”

Minulla on vielä matkaa tuohon ihanteeseen, sillä huomaan väsyväni ratsastuksen päätteeksi, eikä keskivartaloni ole vieläkään tarpeeksi voimakas. Yläselkäni on myös jäykkä ja lihaksistoltaan hyvin toispuoleinen, joten istun satulassa helposti vasen kylki edellä jolloin hevosen suoristaminen on hyvin vaikeaa. Ehkäpä pilateksesta tai joogasta voisi löytyä apu tähän toispuoleisuuteen? 

Joogan voi varmasti tehdä vähän helpomminkin?
(c) http://www.thestablesatbrushcreek.com/rider-fitness 
Harkitsen vahvasti, että alkaisin seurata tässä blogissa pienimuotoisesti myös oman kuntoni kehittymistä ja sitä kuinka se korreloi ratsastukseen. Ennen sitä täytyy kuitenkin ottaa selvää mitkä on ne kunnon mittarit jotka ovat ratsastajalle tärkeitä ja miten niitä seurataan ja mitataan. Notkeus? Keskivartalon vahvuus? Kyykkäys? 1500m juoksu? Yritän miettiä näitä mittareita ja kehittää jonkinlaisen testin jolla voin konkreettisesti seurata omaa kehitystäni.

Aloin etsimään aiheesta lisätietoa ja löysinkin mielenkiintoisia artikkeleita ja blogitekstejä aiheeseen liittyen. Linkitän niitä tänne alle, jotta tekin pääsette lukemaan lisää aiheesta. :) 


maanantai 21. heinäkuuta 2014


Tänään oli taas Marjutin valmennus, tällä kertaa laitettiin kiva kavalettiharjoitus kentälle ja treenailtiin sitä. Prinsu työskenteli taas niin hyvin että on kunnon euforia päällä vieläkin! Mutta ennen kuin kerron enemmän valmennuksesta on pakko pistää muutama kuva meidän villistä tallikoira Hertasta. Onnistuin ensimmäistä kertaa kuvaamaan tuota otusta kun se ei malta pysyä paikallaan tarpeeksi kauaa. No, mäyräkoirat on mäyräkoiria.

Mäyräkoira

Hertta

Hertta

Kasattiin tosiaan pieni viiden hypyn in’n’out kaarevalle uralle. Toiselle pitkälle sivulle laitettiin myös kaksi puomia, jotta päästäisiin harjoittelemaan ravin ja laukan venyttämistä. Lopussa muutettiin jumppasarja yhden laukkavälin sarjaksi (kuva alhaalla). Jumppasarja kaarevalla uralla on yksi lempitehtävistäni, sillä siinä pääsee treenaamaan niin montaa asiaa samaan aikaan; jalkojen nopeutta, selän notkeutta, takaosan voimaa, laukan säätelyä, taipumista ja lähestymisiä. Harjoitus on myös ratsastajalle älyttömän hyvä harjoitus, sillä siinä joutuu keskittymään niin moneen asiaan samaan aikaan.

Aloitettiin verryttely taas tekemällä hevosille selväksi että nyt tehdään töitä eikä vain meinata samalla periaatteella kuin eilen. Prinsu oli eilisestä vielä niin hyvin kuulolla, että saatiin melko nopeasti kaikki avut läpi. Verryteltiin laukkakahdeksikolla ensin käynnin kautta laukan vaihtaen, sitten laukanvaihdoilla. Vaihdot olivat yhä vaikeat vasemmassa kierroksessa, mutta saatiin kuitenkin muutama sujuva vaihto alle. Jes!

Verryttelyn jälkeen siirryttiin kahdelle ravipuomille. Ensin väli oli melko lyhyt, mutta Marjut työnsi puomeja jokaisen kerran jälkeen vähän etäämmäs toisistaan, jotta hevoset joutuivat venyttämään askeltaan päästäkseen toisestakin puomista yli. Alkuun meille tuli yksi lisäaskel väliin, joten Marjut ohjeisti minua työntämään hevosta kaulasta eteenpäin käsilläni juuri ennen puomia. Tämä toimi hyvin ja saatiin todella hyvin venytettyä ravia puomien avulla. Kun puomit sujuivat ravissa, siirryttiin tekemään harjoitusta laukassa.

Aloitettiin taas lyhyellä välillä jota pidennettiin jokaisen kerran jälkeen. Ponnistuksen parantamiseksi ja oman silmäni harjoittamiseksi minun piti koskettaa hevosta raipalla pohkeen taakse ponnistuskohdassa. Paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa maapuomeilla ja raippakosketus tulikin välillä liian aikaisin ja välillä liian myöhään. Lopulta aloin löytää ponnistuspaikat ja saatiinkin aikaan erittäin hyviä venytyksiä. Prinsun laukka alkoi muutenkin pyöriä todella hyvin harjoituksen aikana ja pääsin jopa vähän pidättämään!

puomiharjoitus hevoselle
Maapuomeja joilla harjoiteltiin askeleen pidentämistä.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin kaarevalle innarille. Prinsu sai paljon kehuja valmentajalta, sillä se oli älyttömän vikkelä jaloistaan. Ihan sama kuinka lähelle ensimmäistä kavalettia tultiin, nosti hevonen jalkansa salamana ylös eikä kolautellut. Tämä harjoitus osoittautuikin minulle paljon hankalammaksi kuin Prinsulle. Koska innari oli kaarevalla uralla, täytyi minun luonnollisesti johtaa sisäohjalla jotta pysyimme hyvällä linjalla. Johtava käteni kuitenkin valui alas jolloin Prinsu alkoi heti kolistella. Jouduin siis keskittymään johtavan käteni kannatteluun ja samalla siihen, että molemman kädet myötäsivät hypyissä hevosen liikkeen mukana.

Käteni liikkuvat välillä laukan liikettä vastaan, jolloin askellajin laatu kärsii. Tätä korjattiin niinkin yksinkertaisesti, että pidin aina laukassa käsiäni harjassa kiinni jolloin ne luonnollisesti liikkuivat hevosen luonnollisen liikkeen mukana. Pikkuhiljaa kun käteni tottuivat oikeaan liikerataan pystyin myötäämään käsilläni myös silloin kun nostin käteni ylös harjasta. Tämä on oikeasti hyvä tapa kenen tahansa testata kuinka hyvin ne omat kädet on oikeasti liikkeen mukana.


Testaa käsiesi liikerata näin:

Istu kevyeen istuntaan ja ota sormilla harjasta kiinni kaulan puolestavälistä antaen käsiesi levätä kaulalla. Anna hevosen laukata reippaasti eteenpäin jolloin tunnet kuinka hevosen kaula luonnollisesti keinuu liikkeen mukana. Voit sitten verrata tätä liikettä siihen miten kätesi normaalisti laukatessa myötäävät. Tarkoitus olisi myödätä liikkeen mukana, ei sitä vastaan. Olen aika varma että kaikilla harrastajilla on jonkin verran parantamisen varaa tässä asiassa! :) Jos huomaat puutteita myötäyksessäsi laukkaa kevyessä istunnassa kädet kaulaan nojaten kunnes liike tuntuu luonnolliselta. Tätä voi tehdä vaikka joka päivä kunnes oikeasti kädet löytävät sen sopivan liikeradan.

Esterata harjoitus
Tässä kuvassa innari on jo muutettu kolmen hypyn sarjaksi.
Lopussa Marjut poisti kaksi kavaleteista, jolloin jäljelle jäi kolmen esteen sarja yhden laukan väleillä. Tultiin sitä uudestaan ja hevonen toimi kyllä kuin unelma. Viimeisellä kerralla valmentaja oli nostanut viimeisen esteen n. 95cm korkeudelle ja taas tultiin kuin vettä vain. Oli mukava huomata että kun saa ratsastettua oikein ja hevonen on saatu jaloistaan nopeaksi, on ihan sama onko siellä 50cm ristikko vai metrinen pysty vastassa.

Jälkifiilikset valmennuksesta olivat aivan sairaan hyvät. Ravi kaikkien noiden jumppasarjojen jälkeen oli aivan tajuttoman hyvän tuntuista! Siinä oli sellaista joustoa ja energiaa jota olen viimeksi päässyt fiilistelemään silloin kun työskentelin Saksassa groomina ja pääsin hyppäämään työnantajan kisahevosten selkään. Käveltiin vielä loppukäynnit maastossa.

Prinsua hoitaessa huomasin muuten, että edistys ratsastuksessa heijastuu myös selvästi kaikkeen muuhun tekemiseen. Hakiessani tammaa tarhasta päästi se jopa pienen hörähdyksen ja tuli kutsusta vastaan portille. Yleensä olen saanut kävellä Prinsun luokse ja aina välillä jopa sen perässä kun se on yrittänyt kävellä minua karkuun. Sama muutos näkyi myös tallissa. Pystyin hoitamaan ja huuhtelemaan Prinsun ilman että laitoin edes riimuja päähän ja tamma pysyi hienosti paikoillaan. Pari kertaa se meinasi lähteä ruokien perässä karsinaa kohti, mutta pieni ele kädellä sai sen pysähtymään. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa luottamaan minuun kun en enää niin holtittomasti heilu siellä satulassa ja vedä suusta joka välissä :)

Valitettavasti kuvamateriaalia valmennuksesta ei taaskaan ole. Kyseessä on pieni kolmen hevosen kotitalli, eli ylimääräisiä kuvaajia on harvoin tarjolla. Menen kuitenkin katsomaan ja kuvaamaan Prinsun omistajan valmennusta keskiviikkona ja poikaystäväni lupautui kuvailemaan ensi viikon valmennusta.

////
Sunnuntaina päästiin ensimmäistä kertaa soveltamaan valmentajan oppeja itsenäisesti. Päätin jo ennen satulaan nousua, että ratsastan ajatuksella enkä humputtele hetkeäkään. Varmistin siis heti alkukäynneistä, että hevonen käveli kunnolla kroppansa läpi. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa ratsastaminen vasta kun otan ohjat käteen. Valmentajani on kuitenkin yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että hevosen täytyy tehdä töitä heti siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu selkään. Hevosella on kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa aikaa olla miten tahtoo, eli kyllä se jaksaa sen yhden tunnin tehdä töitä alusta loppuun. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä järkevämmältä se kuulostaa.

Keskityin siis heti alkumetreistä lähtien hevosen liikkeen laadukkuuteen ja oman vartaloni hallintaan. Verryttelin hevosen ravissa ja laukassa lähes pitkin ohjin, istuen kevyessä istunnassa ja kannustamalla hevosta käyttämään selkäänsä ja liikkumaan kokonaisvaltaisemmin. Aikaisemmin olen ottanut heti alkuraveista lähtien lyhyet ohjat ja sitten ihmetellyt miksi hevonen ei liiku eteenpäin… Vaikeahan se on hevosen liikkua hyvässä muodossa jos ravi on epämääräistä tikittämistä ja minä idiootti vedän suusta.

Lähdössä

Kerrattiin kaikki torstain valmennuksen asiat laukanvaihtoja lukuun ottamatta. Pohkeenväistöt sujuivat yllättävän helposti kun heti alkuun muistin myödätä jokaisella askeleella. Prinsu oli muutenkin todella letkeän ja pirteän oloinen, taisi tehdä lauantain vapaapäivä neidille hyvää! Pysähdykset ja peruutuksetkin onnistuivat hyvin kun muistin käyttää keskivartaloani. Kaksi ensimmäistä pysähdystä laukasta menivät ihan plörinäksi kun annoin vatsani lörpöttää ja vedin ohjista. Prinsu tietenkin protestoi heti avaamalla suutaan ja tekemällä hyvin epämääräisen pysähdyksen joka tuli parin ravi- ja käyntiaskeleen kautta. Seuraava yritys olikin jo huomattavasti parempi kun jännitin keskivartaloni ja pidätin nostamalla käsiä hieman ylöspäin. Ero oli taas huima ja saatiin tehtyä nopeita ja pehmeitä pysähdyksiä tasajaloin.

Peruutukset olivat vähän hitaita, koska en ole vielä sisäistänyt mihin suuntaan kropan pitääkään myödätä peruutuksen aikana.  En siis viitsinyt alkaa nipottamaan hitaista peruutusaskeleista, koska en ollut aivan varma miten olisin asian korjannut. Positiivista on kuitenkin se, että en jäänyt vetämään ohjista ja Prinsu nosteli jalkojaan, eikä laahannut niitä perässään.

Olen huomannut, että Prinsulta välillä katoaa mielenkiinto jos annan sen kävellä toimettomana pitkin ohjin kesken treenin (lepohetki), joten tehtiin sitten pitkin ohjin kävellessä useita laajoja etuosakäännöksiä. Tällä harjoituksella saa hevosen ihanasti kuulolle, sillä ei itse asiassa ole kovin helppoa tehdä etuosakäännöstä pitkin ohjin pelkän pohkeen ja raipan avulla. Kun hevonen hoksasi mitä ajoin takaa, alkoi homma luonnistua, ja kääntyiltiin ja taivuteltiin molempiin suuntiin.

Käyntiosuuden jälkeen jatkoin laukassa laukkakahdeksikkoa vaihdoilla askeleessa. Tehtävä onnistui huomattavasti paremmin kuin torstaina, ja Prinsu reagoi pidätteisiini ja laukannostoapuihin todella hyvin. Muutama epäonnistuminenkin tuli aina kun unohdin ottaa keskivartaloni mukaan pidätteeseen. Laukkatreenin jälkeen ravailin kevyessä ravissa ympäri kenttää tehden paljon voltteja ja ympyröitä. Ensimmäistä kertaa Prinsu kulki allani rehellisessä peräänannossa kannattaen itse itseään. Ohjissa pysyi ainoastaan pienen pieni tuntuma, eikä sitä järkyttävää painetta mikä oli meille normaalia vielä viikko sitten. Prinsu kyllä rankaisi minua heti viskomalla päätään jos käteni tekivät vahingossa jonkun epämääräisen liikkeen. Pitää keksiä keinoja joilla voin harjoitella käsien vakautta, koska se näyttää olevan erittäin tärkeää Prinsun kanssa ratsastaessa.

Neiti oli taas ihan super! Tein vielä ratsastuksen jälkeen maastakäsin muutamia tehtäviä, joita Marjut torstaina näytti. Oli kyllä ihan sairaan hyvä fiilis! Olen ylpeä hevosesta ja ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska pysyin hyvin kärsivällisenä ja johdonmukaisena koko ratsastuksen ajan enkä sortunut minulle tyypilliseen äkkipikaisuuteen ja turhautumiseen.

Valitettavasti olin yksin tallilla, enkä saanut kuvamateriaalia ratsastuksesta.

Kaikki kiinnostaa, paitsi tietysti se kamera :)

Onko pakko keskeyttää? Olin just vetämässä hyvät ilmat sisään.