Perustyöskentelyä

Torstaina oli niin painostava ilma, että jätin ratsastuksen suosiolla iltaan. Itsellä oli ainakin niin vetelä olo, että ei olisi tullut ratsastuksesta yhtään mitään. Sain tänään myös muutaman kuvan ja videon ratsastuksestani, kun Mari kerkesi muutamaksi minuutiksi kentän laidalle.

Päätin tänään kerrata ihan vain perusteita, eli paljon siirtymisiä joiden avulla pyrin saamaan hevosen mahdollisimman hyvin avuille ja vastaamaan pohkeeseen nopeasti. Tavoitteena oli aktiivinen ja rento hevonen mikä aikalailla saavutettiinkin. En vieläkään keskittynyt Prinsun pään ja kaulan asentoon. Kyllä se sieltä tulee pikkuhiljaa itsekseen, kunhan vain saadaan liike lähtemään takaosalta ja hevosen koko kroppa tekemään töitä. Tänään jo laukassa tuli muutamia hetkiä jolloin Prinsu kantoi itsensä tosi mukavasti kevyellä ohjalla, mutta mitään läpimurtoa ei tässä ole vielä tullut. En halua kiirehtiä asiassa, sillä Prinsu on sen tyyppinen hevonen, että jos ohjasta alkaa vetämään "tuntumalle" vaipuu hevonen etupainoiseksi ja kaikki työ jota on hyvän liikkeen eteen tehty menee hukkaan.

Meillä Prinsun kanssa on siis lähtökohta ollut vielä muutama viikko takaperin se, että ravissa eteenpäin liikkuminen on ollut täyttä tuskaa. Laukkaa en ole saanut kunnolla pyörimään ja hevonen ei ole ollut ollenkaan pohkeen edessä. Se, että tänään Prinsu liikkui aktiivisesti eteenpäin ilman, että jouduin jatkuvasti muistuttamaan sitä pohkeella ja raipalla on jo aivan mahtava edistysaskel!

alkuverkkaa

Otin taas heti selkään noustuani asenteen, että tehdään töitä heti alkukäynneistä lähtien. Prinsulla oli eilisen valmennuksen jäljiltä muistissa sama idea, joten ei mennyt kauaa kunnes saatiin käynti aktiiviseksi. Huomasi kyllä, että heti jos ajatukseni katosi liikkeestä muuttui käynti taas laahustamiseksi. Pitää olla tästä hyvin tarkkana. 

George Morris on sanonut, että aina ratsastaessa opetat hevostasi. Jos ratsastat huolimattomasti, teet hevosestasi huolimattoman. Jos hevosesi tekee asioita väärin, olet opettanut sen väärin. Huomaan tämän nyt käytännössä. Viimeisen kahden viikon ajan olen yrittänyt opettaa Prinsulle, että ratsastajan noustessa selkään alkaa työt, ja töiden tekeminen loppuu vasta kun ratsastaja laskeutuu alas selästä. Tällä on ollut selvä vaikutus, sillä avuille tuleminen on paljon nopeampaa ja hyvän ravin löytymiseen menee alle puolet siitä ajasta mitä vielä kolme viikkoa takaperin.

Ehkä Morrisin ajatus "Practice doesn't make perfect, perfect practice makes perfect" on asian ytimessä.

Näitä kuvia selatessani tuli esiin yksi pahoista tavoistani. Ratsastan välillä kuin ajaisin mopoa, eli nyrkkini ovat vaakatasossa eivätkä pystyssä. Tämä ei ole pelkästään esteettinen haitta, vaan vaikuttaa suoraan hevosen suuhun. Valmentajani demonstroi maanantaina hienosti, kuinka poikittain oleva nyrkki huomaamatta pidättää jatkuvasti hevosta suusta. Nämä huomaamattomat pidätteet luonnollisesti vaikuttavat negatiivisesti hevosen liikkeeseen ja pään asentoon. Miksi rentoutua kuolainta vasten jos jatkuvasti vedetään suusta?

Kuvissa konkretisoitui myös hyvin oma vinouteni. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, joudun johtamaan sisäohjalla jotta saan hevosen kääntymään, kun taas vastakkaiseen suuntaan tarvitsen ainoastaan pohjeavun ja pienen asetuksen. Marjut onkin huomauttanut tästä useaan kertaan, mutta en edes huomaa sitä itse kun olen hevosen selässä! Tai siis totta kai huomaan kun hevonen kaatuu sisälle toisessa suunnassa ja toisessa puskee kohti aitaa. En vain osaa tehdä asialle mitään koska takapuolessa tuntuu, että molemmat pakarat ovat yhtä tiiviisti satulassa. Ehkä jollakulla tätä blogia lukevalla olisi hyviä vinkkejä itsensä suoristamiseen?

Treenattiin tänään myös pysähdyksiä, sillä meillä on ollut tapana pysähtyä löysästi etujaloille "kaatuen". Tänään keskityin siis siihen, että keskivartaloni on oikeasti mukana pysähdyksissä. Tämän toimiessa saatiin erittäin hyviä siirtymisiä aikaan! 

Yllä olevassa kuvassa näkyykin hetki juuri ennen pysähdystä. Tuo on itse asiassa erittäin hyvä esimerkki onnistuneesta pysähdyksestä ja siitä, kuinka tultiin pysähdykseen takajalat alla, eikä vain töksähdetty ohjista vetäen etujalat edellä. Pientä hienosäätöä pitäisi vielä tietenkin tehdä. Hartiani ovat kuvassa hieman lysyssä. Jos vain muistaisin pitää ne takana ryhdikkäästi, saisi keskivartaloni lisää voimaa enkä tarvitsisi yhtä suurta pidätettä ohjista.

Prinsu toimi niin mukavasti, että jätin ratsastuksen aika lyhyeen. Taisin olla selässä yhteensä 30 minuuttia ja se näytti riittävän vallan mainiosti. Hevonen oli lopettaessa sen verran hyvin avuilla että olisi hyvin voinut alkaa työstämään kokoamisastetta, mutta en viitsi alkaa yksin sähläämään etten tee jotakin väärin. Marjutin kanssa yritetään kuitenkin nyt opetella täysin uutta tapaa ratsastaa, eli säästän uusien asioiden tekemiset valmennuksiin ja muuten vain kertaan ja yritän iskostaa oppeja tähän minun paksuun kallooni. :)