Ehkä tästä vielä tulee jotakin

Torstaina ratsastettiin taas Marjutin valvovan katseen alla. Jälleen jäi tosi positiiviset fiilikset. En malta odottaa sunnuntaihin, että pääsen itsekseni soveltamaan oppeja.

Aloitettiin taas tunti ihan perusteista. Ideana oli, että hevonen tekee töitä heti ensimmäisistä käyntiaskeleista lähtien. Heti alkuun varmistettiin, että hevonen oli kuulolla. Marjut käveli vieressäni hetken auttaen avuille herkistämisessä, ja muutaman hetken kuluttua sainkin Prinsun kävelemään hyvin selkäänsä käyttäen. Verryttelyssä huomasin, kuinka hevonen tuli kunnolla kuulolle vasta laukkasiirtymisissä. Pitääkin tulevaisuudessa aloittaa verryttely laukalla, sillä se helpottaa huomattavasti meidän molempien työskentelyä. Estetaustasta johtuen ravi on myös minulle se vaikeampi askellaji, joten on molempien edun mukaista aloittaa helpommalla ja sujuvammalla laukkatyöskentelyllä ja siirtyä raviin vasta kun olen saanut hevosen hyvin pohkeen edelle. "Self carriage" tulee myös huomattavasti Prinsulla nopeammin laukan kautta. Tietääkö muuten joku mikä self carriage on someksi? Tuo termi on jäänyt päähän groomi ajoiltani enkä tiedä sille suomenkielistä vastinetta.

Ei se meidän laukkatyöskentelykään mitään ruusuilla tanssimista ole, sain kuulla noottia kantapäistäni. Minulla on ilmeisesti tendenssi nostaa kantapäitäni ylöspäin, jolloin kannukset ovat jatkuvassa kontaktissa hevosen kylkiin. Harjoiteltiin siis kantapäiden alhaalla pitoa kevyessä istunnassa. Heti kun sain vietyä kantapääni oikeaan paikkaan, muuttui hevosen liike paljon pidemmäksi. Pohjeavut menivät myös huomattavasti paremmin perille pienemmillä avuilla, kun jatkuva paine kyljistä poistui. Tätä pitää oikeasti treenata nyt jokaisella ratsastuskerralla.

Alkuverryttelyä

Kun hevoset olivat kuulolla ja liikkuivat hyvin eteenpiän alettiin tekemään erilaisia tehtäviä. Ensin tehtiin ihan tavallisia flying change laukanvaihtoja, eli perus esterata vaihtoja. En ole ennen saanut laukanvaihtoja onnistumaan Prinsun kanssa, luultavasti koska olen tottunut tekemään ne eri tavalla kuin miten ne on hänelle opetettu. Aloitettiin siis laukanvaihtojen harjoitteleminen käytännössä nollasta, samoilla metodeilla miten ne tehtäisiin nuoren hevosen kanssa ensimmäistä kertaa.

Ideana oli, että vaihto tehtäisiin diagonaalilla. Ohjat otettiin taas toiseen käteen ja raippa toiseen. Kun haluttiin tehdä vaihto annettiin toisen laukan avut ja samalla kosketettiin raipalla uuden laukan ulkotakajalkaan. Eli kun haluttiin vaihtaa oikeaan laukkaan, koskettiin vasempaan ulkotakajalkaan, koska siitä jalasta lähtee ponnistusvoima uuteen laukkaan. Ensimmäisellä yrittämällä annoin avut vähän väärällä hetkellä, jolloin Prinsu luonnollisesti vaihtoi ensin toisen jalan, ja vasta seuraavalla askeleella toisen. Reaktio oli kuitenkin hyvä, koska hevonen selvästi reagoi apuuni ja "nousi" ilmaan aivan kuten laukanvaihdossa kuuluukin. Toiselle yrityksellä jouduin siis miettimään ajoitustani. Hevonen reagoi taas apuihini heti, ja tällä kertaa vaihto onnistuikin! Tehtiin vaihto tähän suuntaan vielä kahdesti ja sitten hevoselle paljon kiitoksia ja pieni mietintätauko pitkin ohjin. Vasempaan suuntaan yritettiin vaihtoa myös kolmesti. Hevonen reagoi jokaisella kerralla hyvin ylös, ja takapuolessa jopa tuntui että vaihto olisi tullut, mutta ei kuitenkaan saatu yhtään puhdasta vaihtoa. Olimme valmentajan kanssa kitenkin tyytyväisiä, sillä Prinsu ilmiselvästi yritti tehdä niin kuin pyysin. Jatketaan tätä sitten sunnuntaina.

Laukanvaihtojen jälkeen Marjut halusi nähdä millaiset väistöt meidän hevosilta löytyy. Tehtiin siis sik-sak pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Olen pitänyt väistöjämme melko hyvinä, mutta parantamisen varaa oli silti paljon. Minun täytyy muistaa ajatella joka askel erikseen, että saadaan oikeasti ristiaskel venymään. Väistössä minun pitää muistaa ajatella "askel, myötäys, askel, myötäys, askel, myötäys". Kun sain myötäyksen toimimaan Prinsu alkoi ottamaan hienoja ristiaskelia. Muistaessani myödätä sivuttaisia apuja ei tarvinnut antaa kuin n. kolmen askeleen välein, mutta heti kun unohdin myötäyksen lopetti myös hevonen sivuttaiset askeleet. Taas yksi asia lisää treenattavaksi!

Tehtiin myös paljon työtä  ratsastajan keskivartalon lihasten aktivoimiseksi. Pysähdykset laukasta ja ravista muuttuivat radikaalisti heti kun muistin vetää navan kohti selkärankaa. Äh, ihan kauheasti muistettavaa!
Keskivartalon treeniksi saatiinkin sitten mennä loppuravit kevyessä istunnassa kädet sivuilla.  Muutaman kerran pylly kyllä tupsahti takaisin satulaan (kuvassa), mutta tasapainoni pysyi yllättävän hyvin. Ehkä tasapainoni ei olekkaan kadonnut niin totaalisesti kuin luulin. :)

Valmennuksen jälkeen käytettiin vielä Prinsu suihkussa ja sieltä sitten suoraan iltapäiväheinille ja iltapuurolle.

Loppuravit, rento ja tyytyväinen hevonen + hienot pärskeet ;)  

Siis enhän minä mitään tarhan tolppia ole poikki järsinyt!