Onko tässä mitään järkeä?

On tämä ratsastus kumma laji. Pienestä pitäen on tullut käytyä ratsastuskouluilla tunneilla ja hevosia hoitamassa. Oman hevosen omistin 8-vuotta, ja valmennuksissa käytiin monen vuoden ajan vähintään kahdesti viikossa, usein useamminkin. Silti tuntuu ettei osaa yhtään mitään.

Ratsastuksen haasteetkin ovat pysyneet lähempää tarkasteltuna lähes samanlaisina. Alkeistunnilla pidettiin harjasta kiinni ja puristettiin pienillä kintuilla minkä jaksoi toivoen, että saisi hevosen ravaamaan. 16-vuotta myöhemmin huomaa istuvansa siellä satulassa, hiki valuen yrittäen istua mahdollisimman rennosti jotta saisi sen hevosen ravaamaan paremmin ja lennokkaammin.

Ratsastuskoulussa pohkeenväistöä tehdessä sitä istui satulassa suu keskittymisestä mutrussa ja yritti saada hevosta liikkumaan samaan aikaan sivulle ja eteen. Asetuskin piti olla jonnekkin päin, ja katseestakin se opettaja huutaa, apua! 16-vuotta myöhemmin siellä satulassa mennään samalla keskihalkaisijalla suunta kohti uraa. Suu on taas mutrussa keskittymisestä; jos vielä vähän paremmin saisi hevosta taipumaan, vielä vähän pidempää askelta. Himpun verran parempi tahti... Taas se valmentaja muistuttaa ulko-ohjasta, apua!

Ratsastuskoulussa laukka oli ihanaa, jopa parasta! Jännitys vatsassa tehtiin laukannosto kulmasta, R:ssä pitäisi tehdä voltti. Piti muistaa asetus, ulko-ohja, sisäpohje ja sillä ulko-pohkeellakin piti tehdä jotakin. Opettaja huutaa jotakin temmosta. Jes, osasinhan tehdä laukkavoltin! 16-vuotta myöhemmin huomaa taas ratsastavansa niitä samoja voltteja, yhä painien ulko-ohjan tuen ja taipumisen kanssa. Oliko se nyt tarpeeksi pyöreä? Taipuiko hevonen tarpeeksi rungostaan? Pysyikö tempo?

Ehkä ratsastuksessa pitää vain hyväksyä se fakta, että koskaan ei saavuta täydellisyyttä. Eikä pitäisi olla itselleen niin ankara. Ihan sama vaikka aina ei ne laukanvaihdot, sulkutaivutukset ja kootut askellajit onnistuisikaan. Pystyn kuitenkin hallitsemaan hevoseni tilanteessa kuin tilanteessa, ja ennen kaikkea pystyn nauttimaan hevosen kanssa yhdessä tekemisestä. Eikö se ole tässä harrastuksessa tärkeintä?

Vähän ratsastuksen iloa lapsuudesta. Heppa oli lihava, tyttö ei osannut ratsastaa, mutta hauskaa oli! :)
Aluemestaruudet 2006. 4. sija :)

"Vaatetyyliä" vuodelta 2006,
Hevoshullu Powercup finaali Lahdessa.