Soveltaen

Sunnuntaina päästiin ensimmäistä kertaa soveltamaan valmentajan oppeja itsenäisesti. Päätin jo ennen satulaan nousua, että ratsastan ajatuksella enkä humputtele hetkeäkään. Varmistin siis heti alkukäynneistä, että hevonen käveli kunnolla kroppansa läpi. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa ratsastaminen vasta kun otan ohjat käteen. Valmentajani on kuitenkin yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että hevosen täytyy tehdä töitä heti siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu selkään. Hevosella on kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa aikaa olla miten tahtoo, eli kyllä se jaksaa sen yhden tunnin tehdä töitä alusta loppuun. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä järkevämmältä se kuulostaa.

Keskityin siis heti alkumetreistä lähtien hevosen liikkeen laadukkuuteen ja oman vartaloni hallintaan. Verryttelin hevosen ravissa ja laukassa lähes pitkin ohjin, istuen kevyessä istunnassa ja kannustamalla hevosta käyttämään selkäänsä ja liikkumaan kokonaisvaltaisemmin. Aikaisemmin olen ottanut heti alkuraveista lähtien lyhyet ohjat ja sitten ihmetellyt miksi hevonen ei liiku eteenpäin… Vaikeahan se on hevosen liikkua hyvässä muodossa jos ravi on epämääräistä tikittämistä ja minä idiootti vedän suusta.

Lähdössä

Kerrattiin kaikki torstain valmennuksen asiat laukanvaihtoja lukuun ottamatta. Pohkeenväistöt sujuivat yllättävän helposti kun heti alkuun muistin myödätä jokaisella askeleella. Prinsu oli muutenkin todella letkeän ja pirteän oloinen, taisi tehdä lauantain vapaapäivä neidille hyvää! Pysähdykset ja peruutuksetkin onnistuivat hyvin kun muistin käyttää keskivartaloani. Kaksi ensimmäistä pysähdystä laukasta menivät ihan plörinäksi kun annoin vatsani lörpöttää ja vedin ohjista. Prinsu tietenkin protestoi heti avaamalla suutaan ja tekemällä hyvin epämääräisen pysähdyksen joka tuli parin ravi- ja käyntiaskeleen kautta. Seuraava yritys olikin jo huomattavasti parempi kun jännitin keskivartaloni ja pidätin nostamalla käsiä hieman ylöspäin. Ero oli taas huima ja saatiin tehtyä nopeita ja pehmeitä pysähdyksiä tasajaloin.

Peruutukset olivat vähän hitaita, koska en ole vielä sisäistänyt mihin suuntaan kropan pitääkään myödätä peruutuksen aikana.  En siis viitsinyt alkaa nipottamaan hitaista peruutusaskeleista, koska en ollut aivan varma miten olisin asian korjannut. Positiivista on kuitenkin se, että en jäänyt vetämään ohjista ja Prinsu nosteli jalkojaan, eikä laahannut niitä perässään.

Olen huomannut, että Prinsulta välillä katoaa mielenkiinto jos annan sen kävellä toimettomana pitkin ohjin kesken treenin (lepohetki), joten tehtiin sitten pitkin ohjin kävellessä useita laajoja etuosakäännöksiä. Tällä harjoituksella saa hevosen ihanasti kuulolle, sillä ei itse asiassa ole kovin helppoa tehdä etuosakäännöstä pitkin ohjin pelkän pohkeen ja raipan avulla. Kun hevonen hoksasi mitä ajoin takaa, alkoi homma luonnistua, ja kääntyiltiin ja taivuteltiin molempiin suuntiin.

Käyntiosuuden jälkeen jatkoin laukassa laukkakahdeksikkoa vaihdoilla askeleessa. Tehtävä onnistui huomattavasti paremmin kuin torstaina, ja Prinsu reagoi pidätteisiini ja laukannostoapuihin todella hyvin. Muutama epäonnistuminenkin tuli aina kun unohdin ottaa keskivartaloni mukaan pidätteeseen. Laukkatreenin jälkeen ravailin kevyessä ravissa ympäri kenttää tehden paljon voltteja ja ympyröitä. Ensimmäistä kertaa Prinsu kulki allani rehellisessä peräänannossa kannattaen itse itseään. Ohjissa pysyi ainoastaan pienen pieni tuntuma, eikä sitä järkyttävää painetta mikä oli meille normaalia vielä viikko sitten. Prinsu kyllä rankaisi minua heti viskomalla päätään jos käteni tekivät vahingossa jonkun epämääräisen liikkeen. Pitää keksiä keinoja joilla voin harjoitella käsien vakautta, koska se näyttää olevan erittäin tärkeää Prinsun kanssa ratsastaessa.

Neiti oli taas ihan super! Tein vielä ratsastuksen jälkeen maastakäsin muutamia tehtäviä, joita Marjut torstaina näytti. Oli kyllä ihan sairaan hyvä fiilis! Olen ylpeä hevosesta ja ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska pysyin hyvin kärsivällisenä ja johdonmukaisena koko ratsastuksen ajan enkä sortunut minulle tyypilliseen äkkipikaisuuteen ja turhautumiseen.

Valitettavasti olin yksin tallilla, enkä saanut kuvamateriaalia ratsastuksesta.

Kaikki kiinnostaa, paitsi tietysti se kamera :)

Onko pakko keskeyttää? Olin just vetämässä hyvät ilmat sisään.