Kokoamisharjoituksia ja ahaa-elämyksiä

Torstain valmennuksessa päästiin vähän jo ”oikeisiin” hommiin, kun harjoiteltiin kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli älyttömän hyvä fiilis saada tuntuma kootumpaan liikkeeseen, ja välillä tuntui kuin oltaisiin vain leijuttu ympäri kenttää. Vaikka kokoamispätkät olivat ensimmäisellä kerralla luonnollisesti lyhyitä, sain kuitenkin hyvän käsityksen siitä millaista kevyempi askel Prinsun kanssa on. Hitsi olen kaivannut tuota tunnetta kun hevonen nousee edestä ylös itsensä kantaen!

Ennen kokoamisten aloittamista kuitenkin verkattiin ihan normaalisti taas pitkällä ohjalla tehden runsaasti siirtymisiä ja herkistäen hevosta avuille. Prinsu tuntui alkuun todella tahmealta ja vastahakoiselta, mutta lähti aina liikkumaan eteenpäin noustessani kevyeen istuntaan. Marjut sitten nopeasti ottikin meidät keskelle ja tuli tarkastamaan satulaa, sillä joku ilmiselvästi häiritsi tammaa. Satula olikin ahtaan oloinen edestä ja painoi prinsun sään takaosaa. Satulan toppaukset ovat reilusti laskeutuneet ja Prinsun selkäkin on saanut tässä kesän aikana reilusti lisää lihaksia, eipä siis ihme että satula ei enää istunut. No kävin sitten hakemassa karvan satulan alle ja ongelma korjautuikin sillä. Prinsun askellus muuttui heti ja eteenpäin vievät avut alkoivat mennä paremmin läpi.

Alkuverkan jälkeen lähdettiin hakemaan kokoamisia hitauden kautta. Tämä harjoitus tehtiin siten, että aluksi keskityin ainoastaan hidastamaan hevosta istunnallani ja ylöspäin suuntautuvilla pidätteillä valmentajan auttaessa hevosta eteenpäin maasta käsin. Aloitin siis hidastamalla Prinsun käyntiä niin hitaaksi kuin pystyin. Pohjetta käytin vain jos hevonen pysähtyi. Kun hevonen oli saatu mahdollisimman hitaaseen käyntiin valmentaja alkoi raipan kanssa pyytää sitä aktiivisemmaksi jaloistaan samalla kun istuin hevosta taaksepäin pyrkien pitämään vauhdin hitaana. Pieni napautus takapuolelle pyysi hevosta liikkumaan aktiivisemmin ja pieni näpäytys takaupuolen yläosaan taas laskemaan peppua alemmas ja nousemaan edestä ylös. Hevonen oli heti hommassa mukana, sillä samaa harjoitusta tehtiin myös lauantaina kun Prinsun omistajalla oli valmennus.

Valitettavasti näistä hyvistä käyntipätkistä ei ole kuvia kun krapulainen valokuvaajani oli sitä mieltä, että ei käynnissä ole mitään kuvattavaa, otetaan kuvia sitten vasta kun hevonen menee kovaa. Noh, ainakin ravipätkistä saatiin muutama kuva... Miehet...

Ravissa toimittiin jälleen samalla idealla kuin käynnissä, eli pidin itseni mahdollisimman paikallaan satulassa ja valmentaja auttoi meidät alkuun samalla kun keskityin vain hevosen pidättämiseen istunnallani. Kun ravi pysyi hyvin kasassa jäi valmentaja kentän keskelle ja antoi minun yrittää kootumpaa ravia yksin. Fiilis oli ihan loistava ja Prinsu toimi höyhenen kevyillä avuilla kantaen itse itsensä. Minulla oli kuitenkin vähän tendenssiä jäädä suuhun kiinni myös tässä harjoituksessa, joten keskityin etenkin käsien keveyteen.

Hevosen liike tuntui elastiselta ja olen myös tyytyväinen siihen miltä meno kuvissa näytti. Tottakai hevonen voisi tuosta vielä enemmän pyöristää kaulaansa, mutta lähtökohta on kuitenkin hyvä. Hevonen on takaanta normaalia matalammalla, rungosta lyhyempi ja liikkuu niska korkeimpana kohtana. Kaikkein positiivisinta kuvissa on kuitenkin se, että hevosen suu on kiinni eikä se vastustele ohjastuntumaa ollenkaan. Prinsulla on nimittäin historiaa kielen heittelystä ja suun aukomisesta, sillä se ei siedä ollenkaan vahvaa kättä. Jotain ollaan siis tehty oikein! :) Vielä kun saataisiin tuotua tämä sama fiilis ja asenne jokaiseen ratsastuskertaan.

Huomaa muuten kuvissa meidän villi maastonakki. Hertta veti ihan hirveää rallia ympäri kenttää koko valmennuksen ajan. Miten noin lyhyistä kintuista lähtee noin paljon vauhtia?