Hevonen vapaana - miksi?

Sunnuntain pitkä maastolenkki vaihtuikin vapaapäivään ja hirveään stressiin kun maastoon lähtiessä meille kävi valitettava onnettomuus. Olen vieläkin vähän sokissa tilanteesta, joten teksti saattaa olla hieman epäselvää.

Sunnuntai illalla olimme lähdössä sovitusti maastoon tallikaverini kanssa. Miesystäväni oli mukana koiran kanssa, sillä suunnitelmissa oli pitkä käyntimaasto metsäpolkuja pitkin. Matka loppui kuitenkin lyhyeen kun muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan tallin edessä vapaana ollut hevonen tuli tielle jossa kävelimme ja potkaisi Prinsua suoraan oikeaan takajalkaan.

Tilanne oli ihan käsittämättömän absurdi enkä osaa oikein vieläkään käsitellä sitä. Moikkasin naapuritallin pitäjälle joka oli juuri viemässä toista hevostaan sisälle kun pihalla vapaana ollut poni vain yksinkertaisesti tuli kohti, kääntyi ympäri ja määrätietoisesti potkasi suoraan päin. Prinsu tietenkin sai pakoreaktion ja kääntyi itsekkin ympäri, jolloin hevosen potku osui suoraan siihen inhottavimpaan paikkaan, eli kintereeseen.

Tilanne kävi niin nopeasti, että en osannut siihen mitenkään reagoida. Tai siis, eihän noin vain yksinkertaisesti tapahdu! Miksi poni oli vapaana?

Onni onnettomuudessa kuitenkin, että  kunnon osumaa ei tullut ja ponilla ei ollut kenkiä. Prinsu ei ontunut tapahtuman jälkeen, mutta inhottava vekkihän sinne jalkaan tietysti tuli kun kaikki karvat ja ihon pintakerros lähtivät.

Onneksi tuota pahempaa jälkeä ei tullut, eli jotakin onnea on ollut matkassa. Kinner on kuitenkin aivan tajuttoman herkkä paikka ja pienikin isku tuolle alueelle voi saada pahaa jälkeä aikaan.

Kylmäsin kohtaa ensin kylmällä vedellä n. 15min ja sen jälkeen kiinnitin vielä jääpussin kintereen ympärille. Myöhemmin desinfioin alueen vielä betadinella ja laitoin päälle kevyen kerroksen haavavoidetta. Missään vaiheessa kohta ei turvonnut tai aristanut, ja onneksi Prinsu ei ontunut ollenkaan. Tallinpitäjä lupasi illalla vielä tarkistaa jalan ja aamulla ennen tarhaan vientiä taas pestä sen kylmällä vedellä ja desinfioida alueen uudestaan. Tänään sitten näkee päästiinkö vain säikähdyksellä. Toivon niin koko sydämestäni että kyseessä on vain pintanaarmu.

En saa tähän tekstiinkään mitään tolkkua kun olen vieläkin sokissa tuosta tilanteesta. Koko yön soimasin itseäni ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta tuskin tuossa tilanteessa mitään olisi voinut tehdä.

Minulla on yksi pyyntö teille kaikille hevosenomistajille

Ihan sama kuinka kilttejä ja leppoisia teidän hevosenne ovat, pyydän koko sydämestäni että pidätte hevosenne kiinni. Hevoset ovat kuitenkin eläimiä, eikä niiden reaktioita voi koskaan varmasti tietää. Kerta se on ensimmäinenkin, ja tälläisissä tilanteissa toivoisi että sitä ensimmäistäkään ei koskaan tapahtuisi.