Soveltaen

Sunnuntaina päästiin ensimmäistä kertaa soveltamaan valmentajan oppeja itsenäisesti. Päätin jo ennen satulaan nousua, että ratsastan ajatuksella enkä humputtele hetkeäkään. Varmistin siis heti alkukäynneistä, että hevonen käveli kunnolla kroppansa läpi. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa ratsastaminen vasta kun otan ohjat käteen. Valmentajani on kuitenkin yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että hevosen täytyy tehdä töitä heti siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu selkään. Hevosella on kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa aikaa olla miten tahtoo, eli kyllä se jaksaa sen yhden tunnin tehdä töitä alusta loppuun. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä järkevämmältä se kuulostaa.

Keskityin siis heti alkumetreistä lähtien hevosen liikkeen laadukkuuteen ja oman vartaloni hallintaan. Verryttelin hevosen ravissa ja laukassa lähes pitkin ohjin, istuen kevyessä istunnassa ja kannustamalla hevosta käyttämään selkäänsä ja liikkumaan kokonaisvaltaisemmin. Aikaisemmin olen ottanut heti alkuraveista lähtien lyhyet ohjat ja sitten ihmetellyt miksi hevonen ei liiku eteenpäin… Vaikeahan se on hevosen liikkua hyvässä muodossa jos ravi on epämääräistä tikittämistä ja minä idiootti vedän suusta.

Lähdössä

Kerrattiin kaikki torstain valmennuksen asiat laukanvaihtoja lukuun ottamatta. Pohkeenväistöt sujuivat yllättävän helposti kun heti alkuun muistin myödätä jokaisella askeleella. Prinsu oli muutenkin todella letkeän ja pirteän oloinen, taisi tehdä lauantain vapaapäivä neidille hyvää! Pysähdykset ja peruutuksetkin onnistuivat hyvin kun muistin käyttää keskivartaloani. Kaksi ensimmäistä pysähdystä laukasta menivät ihan plörinäksi kun annoin vatsani lörpöttää ja vedin ohjista. Prinsu tietenkin protestoi heti avaamalla suutaan ja tekemällä hyvin epämääräisen pysähdyksen joka tuli parin ravi- ja käyntiaskeleen kautta. Seuraava yritys olikin jo huomattavasti parempi kun jännitin keskivartaloni ja pidätin nostamalla käsiä hieman ylöspäin. Ero oli taas huima ja saatiin tehtyä nopeita ja pehmeitä pysähdyksiä tasajaloin.

Peruutukset olivat vähän hitaita, koska en ole vielä sisäistänyt mihin suuntaan kropan pitääkään myödätä peruutuksen aikana.  En siis viitsinyt alkaa nipottamaan hitaista peruutusaskeleista, koska en ollut aivan varma miten olisin asian korjannut. Positiivista on kuitenkin se, että en jäänyt vetämään ohjista ja Prinsu nosteli jalkojaan, eikä laahannut niitä perässään.

Olen huomannut, että Prinsulta välillä katoaa mielenkiinto jos annan sen kävellä toimettomana pitkin ohjin kesken treenin (lepohetki), joten tehtiin sitten pitkin ohjin kävellessä useita laajoja etuosakäännöksiä. Tällä harjoituksella saa hevosen ihanasti kuulolle, sillä ei itse asiassa ole kovin helppoa tehdä etuosakäännöstä pitkin ohjin pelkän pohkeen ja raipan avulla. Kun hevonen hoksasi mitä ajoin takaa, alkoi homma luonnistua, ja kääntyiltiin ja taivuteltiin molempiin suuntiin.

Käyntiosuuden jälkeen jatkoin laukassa laukkakahdeksikkoa vaihdoilla askeleessa. Tehtävä onnistui huomattavasti paremmin kuin torstaina, ja Prinsu reagoi pidätteisiini ja laukannostoapuihin todella hyvin. Muutama epäonnistuminenkin tuli aina kun unohdin ottaa keskivartaloni mukaan pidätteeseen. Laukkatreenin jälkeen ravailin kevyessä ravissa ympäri kenttää tehden paljon voltteja ja ympyröitä. Ensimmäistä kertaa Prinsu kulki allani rehellisessä peräänannossa kannattaen itse itseään. Ohjissa pysyi ainoastaan pienen pieni tuntuma, eikä sitä järkyttävää painetta mikä oli meille normaalia vielä viikko sitten. Prinsu kyllä rankaisi minua heti viskomalla päätään jos käteni tekivät vahingossa jonkun epämääräisen liikkeen. Pitää keksiä keinoja joilla voin harjoitella käsien vakautta, koska se näyttää olevan erittäin tärkeää Prinsun kanssa ratsastaessa.

Neiti oli taas ihan super! Tein vielä ratsastuksen jälkeen maastakäsin muutamia tehtäviä, joita Marjut torstaina näytti. Oli kyllä ihan sairaan hyvä fiilis! Olen ylpeä hevosesta ja ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska pysyin hyvin kärsivällisenä ja johdonmukaisena koko ratsastuksen ajan enkä sortunut minulle tyypilliseen äkkipikaisuuteen ja turhautumiseen.

Valitettavasti olin yksin tallilla, enkä saanut kuvamateriaalia ratsastuksesta.

Kaikki kiinnostaa, paitsi tietysti se kamera :)

Onko pakko keskeyttää? Olin just vetämässä hyvät ilmat sisään.

Viikkosuunnitelma

En ole ennen suunnitellut ratsastuskertojani kovinkaan paljoa etukäteen. Nyt yritän kuitenkin luoda itselleni systemaattisemman harjoitusohjelman, jotta saadaan mahdollisimman paljon aikaan ennen kuin valmentajamme lähtee takaisin Espanjan lämpöön syykuun alussa. Tavoitteeni on noudattaa viikko-ohjelmaa mahdollisimman kirjaimellisesti ja aina viikon lopuksi analysoida kuinka hyvin suoriuduimme tehtävistä ja pääsimmekö kyseisen viikon tavoitteisiin.

Menes jo siitä kuvaamasta!

Lauantai 19.7

Vapaa

Sunnuntai 20.7

Kevyt koulutreeni. Tavoitteena on saada hevonen liikkumaan mahdollisimman hyvin koko kroppaansa käyttäen, mahdollisimman herkillä avuilla. Kertaan torstain valmennuksen asiat, eli pohkeenväistöt, etuosakäännökset, pysähdykset ja peruutukset. Laukassa laukkakahdeksikkoa laukanvaihdolla käyntiaskeleen kautta, jotta saadaan kunnolla kerrattua keskivartalon jämäkkyyden tärkeys pidättäessä. Tällä saadaan toivottavasti myös Prinsu nopeaksi pohkeelle.

Tärkeää:

• Muista myötäys pohkeenväistössä. Ajattele väistön ajan askel, myötäys, askel, myötäys. Suuhun kiinnijääminen tappaa heti Prinsun sivuttaisliikkeen.
• Muista napa rankaa kohti pysähdyksissä. Pidättäessä kädet ylöspäin, ei itseä kohti. Myötäys heti kun hevonen reagoi. Muista tiedostaa hevosen jalkojen liikkeet ja asento, jotta saadaan hyviä pysähdyksiä tasajaloin.
• Muista myödätä peruutuksissa heti kun tunnet liikkeen alkavan! Jos jään vetämään ohjista, alkaa Prinsu laahata jalkojaan ja peruuttaa ohjaa vasten. Heti kun muistan myödätä ohjasta nousevat myös jalat ja peruutuksen laatu paranee huikeasti.

Maanantai 21.7

Marjutin valmennus. Puomi- ja kavalettiharjoituksia koulutreenin tukena.

Tiistai 22.7

Kevyt maastolenkki. Ravataan eteen-alas ja palaudutaan koulutreeneistä.

Keskiviikko 23.7

Prinsun omistajalla kouluvalmennus.

Torstai 24.7

Maanantain valmennuksen kertausta. Keskitytään taas siihen, että saadaan avut läpi mahdollisimman pienin avuin. Paljon siirtymisiä, taivutuksia ja muita tehtäviä joilla saadaan aikaan mahdollisimman hyvä self-carriage. Jos saan hevosen liikkumaan rennosti ja hyvin itseään kantaen tehdään kokoamisharjoituksia ravissa ja laukassa. Paljon siirtymisiä askellajien sisällä.

Tärkeää:

• Oman keskivartalon hallinta jos haluan saada hevosen lyhentämään itseään kokoamisharjoituksissa.
• Kevyt käsi! Prinsu kuuntelee todella herkästi istuntaa kun vain muistaa sen keskivartalon hallinnan. Pidä pidätteet hyvin pieninä, ja muista myödätä heti hevosen reagoidessa.

Perjantai 25.7 & Lauantai 26.7

Prinsun omistaja ratsastaa.

Sunnuntai 27.8

Reipas maastolenkki. Testaa kuitenkin maastolenkin aikana, että hevonen on hyvin avuilla ja reagoi nopeasti ratsastajaan. Varmista, että hevonen liikkuu käyttäen koko kroppaansa. Tämän pitäisi olla suhteellisen helppoa, sillä Prinsu liikkuu yleensä erittäin irtonaisesti maastossa.

Viikon teema näyttää siis olevan apujen läpivieminen mahdollisimman pienin avuin ja käsien herkkyyden tarkkailu. Tämän viikon tavoite onkin keskittyä omaan tekemiseen jokaisella ratsastuskerralla. Muistan myös vaatia hevosta liikkumaan heti ensimmäisestä askeleesta lähtien, enkä sluibaile edes alkukäynneissä.

Vielä pari kevennyskuvaa ja petiin mars!

Prinsu omistajansa kanssa Cajus Aminoffin kenttävalmennuksessa.

Ehkä tästä vielä tulee jotakin

Torstaina ratsastettiin taas Marjutin valvovan katseen alla. Jälleen jäi tosi positiiviset fiilikset. En malta odottaa sunnuntaihin, että pääsen itsekseni soveltamaan oppeja.

Aloitettiin taas tunti ihan perusteista. Ideana oli, että hevonen tekee töitä heti ensimmäisistä käyntiaskeleista lähtien. Heti alkuun varmistettiin, että hevonen oli kuulolla. Marjut käveli vieressäni hetken auttaen avuille herkistämisessä, ja muutaman hetken kuluttua sainkin Prinsun kävelemään hyvin selkäänsä käyttäen. Verryttelyssä huomasin, kuinka hevonen tuli kunnolla kuulolle vasta laukkasiirtymisissä. Pitääkin tulevaisuudessa aloittaa verryttely laukalla, sillä se helpottaa huomattavasti meidän molempien työskentelyä. Estetaustasta johtuen ravi on myös minulle se vaikeampi askellaji, joten on molempien edun mukaista aloittaa helpommalla ja sujuvammalla laukkatyöskentelyllä ja siirtyä raviin vasta kun olen saanut hevosen hyvin pohkeen edelle. "Self carriage" tulee myös huomattavasti Prinsulla nopeammin laukan kautta. Tietääkö muuten joku mikä self carriage on someksi? Tuo termi on jäänyt päähän groomi ajoiltani enkä tiedä sille suomenkielistä vastinetta.

Ei se meidän laukkatyöskentelykään mitään ruusuilla tanssimista ole, sain kuulla noottia kantapäistäni. Minulla on ilmeisesti tendenssi nostaa kantapäitäni ylöspäin, jolloin kannukset ovat jatkuvassa kontaktissa hevosen kylkiin. Harjoiteltiin siis kantapäiden alhaalla pitoa kevyessä istunnassa. Heti kun sain vietyä kantapääni oikeaan paikkaan, muuttui hevosen liike paljon pidemmäksi. Pohjeavut menivät myös huomattavasti paremmin perille pienemmillä avuilla, kun jatkuva paine kyljistä poistui. Tätä pitää oikeasti treenata nyt jokaisella ratsastuskerralla.

Alkuverryttelyä

Kun hevoset olivat kuulolla ja liikkuivat hyvin eteenpiän alettiin tekemään erilaisia tehtäviä. Ensin tehtiin ihan tavallisia flying change laukanvaihtoja, eli perus esterata vaihtoja. En ole ennen saanut laukanvaihtoja onnistumaan Prinsun kanssa, luultavasti koska olen tottunut tekemään ne eri tavalla kuin miten ne on hänelle opetettu. Aloitettiin siis laukanvaihtojen harjoitteleminen käytännössä nollasta, samoilla metodeilla miten ne tehtäisiin nuoren hevosen kanssa ensimmäistä kertaa.

Ideana oli, että vaihto tehtäisiin diagonaalilla. Ohjat otettiin taas toiseen käteen ja raippa toiseen. Kun haluttiin tehdä vaihto annettiin toisen laukan avut ja samalla kosketettiin raipalla uuden laukan ulkotakajalkaan. Eli kun haluttiin vaihtaa oikeaan laukkaan, koskettiin vasempaan ulkotakajalkaan, koska siitä jalasta lähtee ponnistusvoima uuteen laukkaan. Ensimmäisellä yrittämällä annoin avut vähän väärällä hetkellä, jolloin Prinsu luonnollisesti vaihtoi ensin toisen jalan, ja vasta seuraavalla askeleella toisen. Reaktio oli kuitenkin hyvä, koska hevonen selvästi reagoi apuuni ja "nousi" ilmaan aivan kuten laukanvaihdossa kuuluukin. Toiselle yrityksellä jouduin siis miettimään ajoitustani. Hevonen reagoi taas apuihini heti, ja tällä kertaa vaihto onnistuikin! Tehtiin vaihto tähän suuntaan vielä kahdesti ja sitten hevoselle paljon kiitoksia ja pieni mietintätauko pitkin ohjin. Vasempaan suuntaan yritettiin vaihtoa myös kolmesti. Hevonen reagoi jokaisella kerralla hyvin ylös, ja takapuolessa jopa tuntui että vaihto olisi tullut, mutta ei kuitenkaan saatu yhtään puhdasta vaihtoa. Olimme valmentajan kanssa kitenkin tyytyväisiä, sillä Prinsu ilmiselvästi yritti tehdä niin kuin pyysin. Jatketaan tätä sitten sunnuntaina.

Laukanvaihtojen jälkeen Marjut halusi nähdä millaiset väistöt meidän hevosilta löytyy. Tehtiin siis sik-sak pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Olen pitänyt väistöjämme melko hyvinä, mutta parantamisen varaa oli silti paljon. Minun täytyy muistaa ajatella joka askel erikseen, että saadaan oikeasti ristiaskel venymään. Väistössä minun pitää muistaa ajatella "askel, myötäys, askel, myötäys, askel, myötäys". Kun sain myötäyksen toimimaan Prinsu alkoi ottamaan hienoja ristiaskelia. Muistaessani myödätä sivuttaisia apuja ei tarvinnut antaa kuin n. kolmen askeleen välein, mutta heti kun unohdin myötäyksen lopetti myös hevonen sivuttaiset askeleet. Taas yksi asia lisää treenattavaksi!

Tehtiin myös paljon työtä  ratsastajan keskivartalon lihasten aktivoimiseksi. Pysähdykset laukasta ja ravista muuttuivat radikaalisti heti kun muistin vetää navan kohti selkärankaa. Äh, ihan kauheasti muistettavaa!
Keskivartalon treeniksi saatiinkin sitten mennä loppuravit kevyessä istunnassa kädet sivuilla.  Muutaman kerran pylly kyllä tupsahti takaisin satulaan (kuvassa), mutta tasapainoni pysyi yllättävän hyvin. Ehkä tasapainoni ei olekkaan kadonnut niin totaalisesti kuin luulin. :)

Valmennuksen jälkeen käytettiin vielä Prinsu suihkussa ja sieltä sitten suoraan iltapäiväheinille ja iltapuurolle.

Loppuravit, rento ja tyytyväinen hevonen + hienot pärskeet ;)  

Siis enhän minä mitään tarhan tolppia ole poikki järsinyt!