Viikon analysointi ja uusi viikkosuunnitelma

Taas on viikko vierähtänyt ja on aika katsoa mitä me oikein viime viikolla tehtiin ja päästiinkö edellisellä viikolla asetettuihin tavoitteisiin. Viime viikon treenisuunnitelman yksityiskohtaisemman version löydät täältä.

Viime viikko meni yllättävän mukavasti vaikka ohjelmaan tulikin muutamia muutoksia. Tíistain palauttava maastolenkki muuttui kevyeksi irtojuoksutukseksi paarmojen takia, ja sunnuntaille suunniteltu pidempi maastolenkki jäi välistä tippuneen kengän takia. Meillä on niin vaihtelevat ja vaikeat maastot, ettei irtokengällä viitsi lähteä kokeilemaan onneaan.

Viime viikon tavoite oli:

Viikon teema näyttää siis olevan apujen läpivieminen mahdollisimman pienin avuin ja käsien herkkyyden tarkkailu. Tämän viikon tavoite onkin keskittyä omaan tekemiseen jokaisella ratsastuskerralla. Muistan myös vaatia hevosta liikkumaan heti ensimmäisestä askeleesta lähtien, enkä sluibaile edes alkukäynneissä.

Tähän tavoitteeseen päästiin, vaikkakin muutaman kerran pitkin ohjin kävellessäni huomasin ajatusteni harhailevan, mutta sain aina itseäni niskasta kiinni ja ruvettiin uudestaan töihin. Yritin tällä viikolla pitää mielessä Kyra Kyrklundin ajatuksen:”If you always do what you always did, you‘ll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you do.“

Kaikkein suurin kehitys tällä viikolla on kuitenkin tapahtunut apujenkäytössä, ja niihin reagoimisessa. Nyt Prinsu liikkuu jo lähtökohtaisesti hyvin eteenpäin alusta lähtien. Ollaan tehty Prinsun omistajan kanssa hyvää yhteistyötä asiassa ja ratsastettu molemmat samoilla periaatteilla, jolloin hevonen saa kaikilta ratsastajiltaan yhteneväisiä viestejä. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, sillä aktiivisesti eteenpäin liikkuvaa hevosta on huomattavasti helpompi työstää!

Ensi viikolla minulla on vain kolme tallipäivää tiedossa, ma, to ja sunnuntai.

Maanantai 28.7

Koulutreeni jossa kerrataan taas kerran viime valmennuksen asioita. Muutamia maapuomeja avuksi, jotta päästään paremmin harjoittelemaan askeleen pidentämistä ja lyhentämistä laukassa ja ravissa. Keskitytään kulmiin ja hyviin teihin. Huomasin eilen, että ei käydä kyllä lähelläkään kulmia ja ympyrätkin ovat hyvin epämääräisen muotoisia. Voisi laittaa muutaman tötstän kulmiin ja kentälle avustamaan oikeissa teissä.

Torstai 31.7

Valmennus.

Lauantai 2.8

Prinsun omistajalla valmennus (esteet), käyn katsomassa ja kuvaamassa.

Su 3.8

Pitkä ja reipas maastolenkki + pellolle laukkaamaan.

Viikon tavoitteena on jatkaa samaan malliin kuin viime viikolla, mutta lisätä tehtäviä nyt kun hevonen liikkuu aktiivisesti. Pyrin myös paikoitellen hieman lisäämään kokoamisastetta. Viikon suurin haaste tulee luultavasti olemaan se, että muistan pitää pohkeeni ja istuntani kurissa myös erilaisia tehtäviä tehdessä. Minulla on paha tapa unohtaa muu kroppani taivutuksia ja väistöjä tehdessä, jolloin liike katkeaa ja hevonen valuu takaisin pohkeen taakse.

Viikon kantavana ajatuksena toimikoot

Ride your horse with your whole body, not just with your arms and legs

You're not working on the horse, you're working on yourself - Ray Hunt

Perustyöskentelyä

Torstaina oli niin painostava ilma, että jätin ratsastuksen suosiolla iltaan. Itsellä oli ainakin niin vetelä olo, että ei olisi tullut ratsastuksesta yhtään mitään. Sain tänään myös muutaman kuvan ja videon ratsastuksestani, kun Mari kerkesi muutamaksi minuutiksi kentän laidalle.

Päätin tänään kerrata ihan vain perusteita, eli paljon siirtymisiä joiden avulla pyrin saamaan hevosen mahdollisimman hyvin avuille ja vastaamaan pohkeeseen nopeasti. Tavoitteena oli aktiivinen ja rento hevonen mikä aikalailla saavutettiinkin. En vieläkään keskittynyt Prinsun pään ja kaulan asentoon. Kyllä se sieltä tulee pikkuhiljaa itsekseen, kunhan vain saadaan liike lähtemään takaosalta ja hevosen koko kroppa tekemään töitä. Tänään jo laukassa tuli muutamia hetkiä jolloin Prinsu kantoi itsensä tosi mukavasti kevyellä ohjalla, mutta mitään läpimurtoa ei tässä ole vielä tullut. En halua kiirehtiä asiassa, sillä Prinsu on sen tyyppinen hevonen, että jos ohjasta alkaa vetämään "tuntumalle" vaipuu hevonen etupainoiseksi ja kaikki työ jota on hyvän liikkeen eteen tehty menee hukkaan.

Meillä Prinsun kanssa on siis lähtökohta ollut vielä muutama viikko takaperin se, että ravissa eteenpäin liikkuminen on ollut täyttä tuskaa. Laukkaa en ole saanut kunnolla pyörimään ja hevonen ei ole ollut ollenkaan pohkeen edessä. Se, että tänään Prinsu liikkui aktiivisesti eteenpäin ilman, että jouduin jatkuvasti muistuttamaan sitä pohkeella ja raipalla on jo aivan mahtava edistysaskel!

alkuverkkaa

Otin taas heti selkään noustuani asenteen, että tehdään töitä heti alkukäynneistä lähtien. Prinsulla oli eilisen valmennuksen jäljiltä muistissa sama idea, joten ei mennyt kauaa kunnes saatiin käynti aktiiviseksi. Huomasi kyllä, että heti jos ajatukseni katosi liikkeestä muuttui käynti taas laahustamiseksi. Pitää olla tästä hyvin tarkkana. 

George Morris on sanonut, että aina ratsastaessa opetat hevostasi. Jos ratsastat huolimattomasti, teet hevosestasi huolimattoman. Jos hevosesi tekee asioita väärin, olet opettanut sen väärin. Huomaan tämän nyt käytännössä. Viimeisen kahden viikon ajan olen yrittänyt opettaa Prinsulle, että ratsastajan noustessa selkään alkaa työt, ja töiden tekeminen loppuu vasta kun ratsastaja laskeutuu alas selästä. Tällä on ollut selvä vaikutus, sillä avuille tuleminen on paljon nopeampaa ja hyvän ravin löytymiseen menee alle puolet siitä ajasta mitä vielä kolme viikkoa takaperin.

Ehkä Morrisin ajatus "Practice doesn't make perfect, perfect practice makes perfect" on asian ytimessä.

Näitä kuvia selatessani tuli esiin yksi pahoista tavoistani. Ratsastan välillä kuin ajaisin mopoa, eli nyrkkini ovat vaakatasossa eivätkä pystyssä. Tämä ei ole pelkästään esteettinen haitta, vaan vaikuttaa suoraan hevosen suuhun. Valmentajani demonstroi maanantaina hienosti, kuinka poikittain oleva nyrkki huomaamatta pidättää jatkuvasti hevosta suusta. Nämä huomaamattomat pidätteet luonnollisesti vaikuttavat negatiivisesti hevosen liikkeeseen ja pään asentoon. Miksi rentoutua kuolainta vasten jos jatkuvasti vedetään suusta?

Kuvissa konkretisoitui myös hyvin oma vinouteni. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, joudun johtamaan sisäohjalla jotta saan hevosen kääntymään, kun taas vastakkaiseen suuntaan tarvitsen ainoastaan pohjeavun ja pienen asetuksen. Marjut onkin huomauttanut tästä useaan kertaan, mutta en edes huomaa sitä itse kun olen hevosen selässä! Tai siis totta kai huomaan kun hevonen kaatuu sisälle toisessa suunnassa ja toisessa puskee kohti aitaa. En vain osaa tehdä asialle mitään koska takapuolessa tuntuu, että molemmat pakarat ovat yhtä tiiviisti satulassa. Ehkä jollakulla tätä blogia lukevalla olisi hyviä vinkkejä itsensä suoristamiseen?

Treenattiin tänään myös pysähdyksiä, sillä meillä on ollut tapana pysähtyä löysästi etujaloille "kaatuen". Tänään keskityin siis siihen, että keskivartaloni on oikeasti mukana pysähdyksissä. Tämän toimiessa saatiin erittäin hyviä siirtymisiä aikaan! 

Yllä olevassa kuvassa näkyykin hetki juuri ennen pysähdystä. Tuo on itse asiassa erittäin hyvä esimerkki onnistuneesta pysähdyksestä ja siitä, kuinka tultiin pysähdykseen takajalat alla, eikä vain töksähdetty ohjista vetäen etujalat edellä. Pientä hienosäätöä pitäisi vielä tietenkin tehdä. Hartiani ovat kuvassa hieman lysyssä. Jos vain muistaisin pitää ne takana ryhdikkäästi, saisi keskivartaloni lisää voimaa enkä tarvitsisi yhtä suurta pidätettä ohjista.

Prinsu toimi niin mukavasti, että jätin ratsastuksen aika lyhyeen. Taisin olla selässä yhteensä 30 minuuttia ja se näytti riittävän vallan mainiosti. Hevonen oli lopettaessa sen verran hyvin avuilla että olisi hyvin voinut alkaa työstämään kokoamisastetta, mutta en viitsi alkaa yksin sähläämään etten tee jotakin väärin. Marjutin kanssa yritetään kuitenkin nyt opetella täysin uutta tapaa ratsastaa, eli säästän uusien asioiden tekemiset valmennuksiin ja muuten vain kertaan ja yritän iskostaa oppeja tähän minun paksuun kallooni. :)

Kuvapostaus

Yritettiin käydä tänään maastossa, mutta paarmojen takia tultiin häntä koipien välissä takaisin. Kenttätyöskentely ei oikein innostanut ja Prinsulla piti olla muutenkin tänään palauttelupäivä, joten päästin tamman vapaaksi kentälle ja annoin vähän päästellä höyryjä. Tytöllä oli sen verran hauskaa että kaivoin kameran esiin ja otin muutamia kuvia. Valitettavasti mukana oli ihan väärä objektiivi, joten kuvat ovat vähän mitä ovat. :)

Huomenna sitten enemmän tekstiä kun on jotakin mistä puhua! Kiva mennä katsomaan miten Prinsu menee omistajana kanssa valmennuksessa, saa varmaan itsekkin hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen.